Tämä on se automaatin partasuukuva. huom.olin silloin vain 17

Nyt kun toiset käyvät saunassa. tänään Katajanokan Allas kylpylässä lämminvesi ja merivesialtaineen, minun täytyy tyytyä kärvistelemään kotona kun en viitsi tuonne kylmään viimaankaan mennä ulkoilemaan. Marja ja Nimbe toivat lisää Eskon jäämistöä ja entisetkin kuvat ovat vielä järjestämättä. Kyllä saisi monta Ifolor kirjaa kun jaksaisi ja viitsisi tehdä. Yhden korin valkkasin ja siinä meni koko aamupäivä.Huonot kuvat ja tuntemattomat ihmiset armotta roskikseen.

Löysin kuitenkin pahvirasian jossa oli kirjeitä 60-luvulta. vanhemmat kirjeet esm sota-ajalta ovat kai hävinneet. Sota-ajan postikortit annettiin meille lapsille leikkeihin.Hämärästi lapsuudesta niitä muistankin, nyt ne olisivat keräilykohteita mutta senhän tietää miten tavaroille lasten leikeissä käy.Kirjeitä kirjoittivat toisilleen  lähinnä Esko ja Kyllikki sekä Jämsenit Keski-Suomesta Eskolle ja Kyllikille. Tallessa olivat myös lasten, minun ja Marjan kirjeet vanhemmille Ruotsin maalta. Ensi kertaa menin Ruotsiin töihin 1963 Tukholmaan. yhden kesän olin Göteborgissa ja vielä 1965 Tukholmassa.

Jäljennän tähän omia Ruotsin kirjeitäni, jännittävää en ole itse niitä edes lukenut sen koommin.

Ensimmäinen kortti Tukholmasta kotipuoleen. kirjoitettu ruotsiksi, pitihän sitä taidoillaan brassata, oltiinhan sitä oltu ulkomailla peräti kaksi viikkoa.

6.6.Stockholm Stuvsta

Hejsan mamma

En viitsinyt eilen kirjoittaakun olis ollut kerrottavana vaan ikäviä asioita. Ei nimittäin saatu leipomosta paikkaa. Syytä ei saatu selviklle kielitaidon puutteen takia. Kun ei nimittäin ymmärretty kuin tyvär inte , ja se jo riitti. Eilinen päivä oli sitten harhailemista ympäri kaupunkia kun piti yrittää keksiä mitä pitäis tehdä. Käytiin Thulen? suklaatehtaalla kysymässä työtä muttei saatu, Järvelätkään ei voinu auttaa asuntohommissa kun ei ollu työtä.Eikä niille oikei sopinut Oli sentään pari valopilkkuakin eilen. Kun yhdessä kadunkulmassa tutkittiin karttaa tuli yksi ruotsalainen vähän neuvomaan.Eihän me paljon ymmärretty mutta kuitenkin se minne pitäis mennä ja saatiin hyvä neuvo työpaikasta Electroluxilla ( Emmä tiedä kirjoitetaanko se näin mutta se on kumminkin se sähkökonetehdas).Sitten toinen juttu me mentiin Matin isän luo Stuvstaan. Matilla oli teltta mukanaan. Se pystytettiin pihaan . Siinä oli hyvä asunto. Vähän kylmä viime yönä mutta muuten hyvä,

jatkuu.. mutta loppu on ikävä kyllä hävinnyt.

Keväällä 1963 Jyväskylässä oli palava into päästä töihin tienaamaan omaa rahaa. Jyväskylästä ei kyllä mitään löytynyt. luokkakaverini Elomaan Ritsi kuitenkin vakuutti, että hänen sukulaisensa ovat Tukholmassa leipomossa töissä ja asuntokin varmaan järjestyisi. mukaan tuli vielä Sundqvistin Matti ja toivorikkaina suuntasimme kohti Turkua. E¤nsimmäinen pettymys minun osaltani tuli jo Tukholman laivalla. Olinhan vasta16 toiset pojat olivat vuotta vanhempia. En millään käynyt 

täysi-ikäisestä ja legendaariset elefanttioluet jäivät sillä kertaa, pääsin kuitenkin kannella halailemaan Gita tyttöä, joka osittain korvasi saamatta jääneen humalan aiheuttaman pettymyksen.

Tukholmassa  odotti lisää shokkeja. kuuden vuoden ahkera ruotsin opiskelu oli mennyt hukkaan emmehän ymmärtäneeti mitään heidän rallatuksestaan, Eikä leipomossa ollut mitään töitä. emmekä suinkaan olleet tervetulleita sukulaisilla asustamaan.

Vihje työstä Electroluxilla kuitenkín piti paikkansa ja meidät palkattiin sinne kesäapulaisiksi, Minut tosin ikäni taka säälistä ja pienemmällä palkalla. asuntoa ei löytynyt, mutta asustimme sen kesän teltassa Ängbyn telttailualueella.ja rahatkin alkoivat loppua ennen ensimmäistä tiliä kaksi ensimmäistä viikkoa elimme kaurapuurollaTilipäivänä marssimme läheiseen konditoriaan ja tilasimme kakkua millaiset palat kysyi baarin rouva hela tårtan vastasimme.Vähäiset silloin olvat nuorison ilot.

Kesän ansioilla kuitenkin ostin transistoriradion, jollasuotuisissa oloissasaattoi kuunnella jopa radio Luxenburgia ja ruotsin kielen kanssa ei sen koommin ole ollut vaikeuksia.

Muita kirjeitä tältä ensimmäiseltä Tukholman matkalta ei ole säilynyt.

Toinren kesä Ruotsissa suuntautui Göteborgiin ja edellytykset matkaan olivat jo paremmat . Oli kielitaitoa, ikääkin oli enemmän ja sukulaisia asui lähellä Eskon veli Pentti asui Mölnlyckessä.

Työpaikkamme oli Papyruskartonkitehdas Työ oli kolmivuorotyötä. Raskasta se oli , puolituntia huilia sitten kiivas yörupeana koneen tahdissa.piti nostella valmiiksi leikattuja kartonkipaloja koneelta pinoihin, kumma kyllä se tehtiin käsin ei tosiaan ollut mitään kevyttä hommaa.

Aluksi asuimme kalliissa alivuokralaisasunnossa Göteborgin keskustassa. Kerran yövuoron jälkeen päätimme, että nyt riitti ja koska oli kaunis päivä menimme rinteeseen tehtaan vieressä nukkumaan.Herättyämme marssimme tehtaan sosiaalipäällikön puheille vaatimaan tehtaan asuntoa. Kun selvisi, että nukumme taivasalla alkoi tapahtua, parin päivän sisällä pääsimme tehtaan asuntolaan. Tilipäivää edeltävä rahapula ei tietenkään mihinkään kadonnut. Nälissämme varastimme läheiseltä pellolta perunoita.Keitimme perunoita ohjeen mukaisesti 20 minuuttia. Kukaan ei kuitenkaan ollutsanonut  että perunat pannaan kiehuvaan veteen, koviksi ja raaoiksihan ne jäivät toisin kävi kananmunille kuuden minuutin munat jäivät löysiksi, ruuanlaitossa ei ole mitään logiikkaa.

Hotelli Baltic Göteborg 13.6.1964,

Hei

Täällä on ollut kaunista. Aurinko paistaa joka päiväja lämpöä on noin 20 astetta. Silti mulla on nuha. Muita vaivoja ei ole ollut. Työtä on yhdellä paperitehtaallaPapyroksella Mölndalissa. Kolmivuorotyötä, viime viikolla oli yövuoro nyt alkaa päivävuoro. Tähän asti olen ollut vaan oppipoikana ens viikolla alkaa varsinainen työ, kun lähtee yks kaveri pois niin mää joudun sen tilalle. Työ on semmosta että koneesta tulee jatkuvasti kartonkeja ja niitä nostellaan pinkkoihin. Yksi hoitaa aina puoli tuntia kerrallaan  nostelemista.  Kolme miestä on koneella. Mää on ollut neljäntenä mutta ens viikolla alko hommat. Tiliväli on neljä viikkoa. Palkka on      vähän yli 6 kruunua tunti. Asuntoon meni ensimmäisellä viikolla yli 90 kruunua. Hotelleissa on asuttu. Täällä on aika kova asuntopula. Nyt viime viikolla me ajateltiin että enää ei makseta hotellissa asumisesta eikä menty mihkään asumaan kun oli yövuoro niin mentiin tehtaan lähellä oleville kallioille nukkumaan. Sitten mentiin konttoriin ja sanottiin ettei ole mitään asuntoaSitten ne järjesti niin että me ainakin torstaihin astia sutaan vielä hotellissa me maksetaan itse 3 kruunua päivä ja tehdas loput. Sitten ne koittaa kattoo jos saatais tehtaan asunto. Mölnlyckessä olen käynyt kerran Marjan kanssa Marjalla on kuulema kiva työ. Kai se on teille kirjoittanutkin.

Mää laitan sitten taas kortteja tuleen Juha

Hotel Baltic Göteborg 19.6.1964

Hei

Eilen käytiin ostamassa kirjepaperia Papyryksen myymälästä, pari kiloapaperia 7,60  niin että kirjeitä alkaa tulla. Sadetakinkin ostin eilen 8,90.

Sää on nyt parin päivä ajan ollut koleaa ja sateista, tuulee mereltä aivan kuin Kokkolassa.

Työ on mennyt hyvin. Tällä viikolla olen hoitanut enimmäkseen utskottia siis kärrännyt omställningskartongin uudelleen keitettäväksi. Aivan tarpeeksi on ollut paperin pinoamistakin, kortissa joka on mukana on sen koneen kuva jonka toisessa päässä työskentelen.

Juhannukseen asti asutaan täällä hotellissa, sitten on luvattu jotain muuta.

Mölndal on puolen tunnin raitiovaunumatkan päässä kaupungista. Siinäkin on yksi hankaluus. Ja vaatteita ei voi pestä ollenkaan, eikä voi keittää.

Marjan ja Pirkon näin viime sunnuntaina, käytiin Slottgårdenissa, jonkinlainen eläintarha.

Teatterissa ei olla käyty ei täällä olekaan kuin pari musikaalia Teqatterilaiva ja Himlasängen.

Hejsan Juha

Skedegården Mölndal

Hej

Olemme päässeet tehtaan asuntoon asumaan. Hieno paikka.Jokaisella oma tilava huone. Hyvät peseytymismahdollisuudet. Seurusteluhuoneessa telkkari..

Juhannuksena olin Lisebergin huvipuistossa, mutta ei ollut oikein hauskaa. Juhannuspäivänä kävin Mölnlyckessä ja näin Marjankin. Ei kuulema ole oikein kivaa työtä.

Sää on täällä nyt aivan kotoinen. Tuulee ja sataaja on kylmä.Toivottavasti siellä oon pysyneet ilmat lämpimi

Nuha ja yskä paranivat itsestään. Yskänlääkettä ostin kyllä hyvää. Bröstdroppar, se on kai jotain apteekin omaa sekoitusta, mutta kyllä auttoi yskään.

Nyt olisi mahdollista pestä pyykkiäkin, jos viitsisi.Keskiviikkona tulee tili täytyy kai ostaa uusia. Kellokin meni muuten rikki. Yhtenä iltana kun aloin vetää sitä ei tullut mitään, vietäri on varmaan poikki. Kun kyselin kelloseppiä niin sanottiinettä täällä ovat niin kalliita että ennen kannattaa ostaa uusi kello. En tiedä sitten. Tällä viikolla on yövuoro. Kohta on lähdettävä töihin. Vetää niin mielen ankeeks kun katselee ulos, ei viitsi kirjoittaakaa, Taidan lähteä katsomaan telkkaa

Terve Juha

Mölndal 7.7,1964

Hei

En tiedä,   mutta on niin vaikeaa tämä kirjeen kirjoittaminen. Tai ei itse kirjoittaminen vaan swn aloittaminen. Tänä iltana olen päättänyt kirjoittaa  vähintään kaksi kirjettä

Tällä viikolla on tehtaalla alkanut kesäloma ja tehdään vain yhtä vuoroa. Koneiden puhdistusta jasellaista

Nyt kun ollaan täällä asuntolassaon alettu itte laittaa ruokaakin. Perunamuusi ja makkaramenee hyvin mutta käy vähän yksitoikkoiseksi.

Mölnlyckessä kävin eilen.Marja on  vaihtanut työpaikkaa. Ne lähtevät kuulema Suomeen ensi viikolla Mölnlycken Pesoset. Kävin valokuva-automaatissa eilen. Kuvasta näkyy että partakin on ruvennut kasvamaan.

Se on vaan ikävää  kun ei jää paljon vapaa-aikaa. Kun on töistä tullut ja tehnyt välttämättömät kotityöt on kello jo niin paljon että ehtii korkeintaanlukea jotain tai katsoa telkkaa. Säätkin ovat olleet niin ikävät etteiole päässyt edes aurinkoa ottamaan. Toivottavasti siellä ovat kauniit säät jatkuneet.

En viitsi kirjoittaa kuinhden arkillisen.

Terve

Syntymäpäivänä Mölndalissa

Rupesin heti kirjoittamaan kun sain kirjeesi.Enkö mää tosiaanole laitanut sulle osoitettani. Anteeks kauheestikyllä mun ainakin olisi pitänyt laittaa se.

Hyvin on voitu ja eilen alkoi paistaa  aurinkokin pitkästä aikaa. Syönyt olen vahvasti. Kun itse laittaa ruuanniin saa syödä tarpeekseen. Kaurapuuro menee jo loistavasti

Olenhan minä Marjaa nähnyt joka viikko.Tiistai-iltana kävi käymässäkin toi limppua ja rinkeleitä. Kertoi että olet lähettänyt rahaa, ei muistanut ottaa sitä mukaan, enhän rahaa olis tarvinnut, hyvät palkat täällä on, mutta kiitos nyt kumminkin.

Vai on isä ostanut uuden auton, onhan se toisaalta kiva ihän se vanha enää niin hyvässäkunnossa ollut.

En mää vielä paljon ole ostellut täältä housut ja puseron. Sen nahkatakin käyn ensi tilistä ostamassa.

Mölnlycken Pesoset lähtee huomenna Suomeen.

Laitan kuvanikin. Nyt mulla on vieläkin pitempi parta.

Toivottavasti mulla ei nyt unohtunut mitään

Terve Juha

10.8.1964 Mölndal

Hei

Piti ruveta kirjoittamaan kun en tiedä kauan kestää ennenkuin kirje tulee perille. Tämän viikon aikana pitäis tulla. Me ollaan Turussa kello 8 perillä.

Ei ehdi nyt paljon kirjoittamaan kun työt alkaa kymmenelyä ja kello on yli yhdeksän ja evää t tekemättä

Terve viikon päästä ollaan Suomessa.

Sainhan minä sen nahkatakinkin ostettua ja tyylikäs olikin ja palveli monta vuotta.

Vielä yksi Ruotsin kesä Tukholmassa. Olin Söderisssä maalitehtaalla trukkikuskina. Siltä ajalta vain yksi kirje.

Tukholma 6.7.1965

Myöhästyneet Eskon päivä onnittelut

Sää et vissiin tedä mun osotettajos se mun kirjeeni ei ehtinyt ajoissa Metsolahteen.,

osoite on Körsbärsvägen 9 Nyponet 13 C Stockholm Ö

Nyt on mukava asuntooma sisäänkäynti ja oma vessaja suihku. keittiökin on mutta ovat laittaneet lukkoon, tää on semmonebylioppilasasuntola  ja vakinaiset asukkaat ovat lähteneet kesäksi pois  ja panneet keittiöön tavaransa. Kyllä me pärjäyään keittolevylläkin se vaan kun ei ole jääkaappia niin ei saa voita ja semmoisia pysymään kylminä.

Mää olen käynyt verotoimistossakysymässä niitä veroja, mutta sinne pitäis mennä päivällä ja silloin mää olen töissä, lauantaisin se on sulettu- Verokirjojakin pitäis olla, lähetätkö mulle kirjeessä mun verokirjani, ne on aarrelaatiko, luultavasti kirjekuoressa. Aarrelaatikkomeidän huoneen vasemmanpuoleisessa haapissa, yläosassa ruskee pikkunen laatikko.

Minkä osan sää sait siinä Tukikohdassa muuten.

En mää nyt muuta kirjoittamista keksi jääpähän sitten toiseksikin kerraksi

Juha

Tässä on lukion ensimmäisen luokan luokkakuva Viitaniemen yhteiskoulusta. Se onkin viimeinen luokkakuva, sitten iski Roni-ilmiö ja Kokkolasta ja Turusta luokkakuvia ei ole.

Kolmas vasemmalta olen minä neljäs vasenmmalta matkakumppanini Ritsi Elomaa, kuudes vasemmalta matkakumppanini Suno eli Matti Sundqvist.

Sitten blogin seuraajien iloksi. arvaustehtävä. Kuka tytöistö oli se jonka kanssa vietin hekumallisia hetkiä Tampereen teatterimatkallakun kävimme katsomassa TampereellaVeikko Sinisaloa Per Gynttinä.

Paljon tuli muistoja mieleen kuvia ei valitettavasti ole kun ei ollut kameroitakaan. Sain minä Ruotsiin kirjeitäkin.mutta ne eivät olesäilyneet.

Lähes 40 vuotta on tätä kuvaa odotettu. Täss' se viimeinkin on kaikki serkut samassa kuvassa. Ovatpa mukanalähes kaikki swrkkujenkin lapset. En nyt kerro kuka on kuka, vaikka suurinpiirtein tiedänkin. Voit pitää itsellesi tunnistuskilpailun,palkintona maailmanympätimatka. Oikea  vastaus tulee joskus myöhemmin kommentissa

.

Surullista tilaisuutta kevensivät tytöt lippushowlla ja ikuinen ilopilleri Roope.

Itä Helsinkiin on avattu etnisiä ravintoloita. Oikealla käytiin syömässä Myllypuron turkkilaisessa, joka on tullut Teboilin baarin tilalle- Vasemmalla Kontulan syyrialainen, joka tuli mäkkärin tilalle.

Tasapainon vuoksi naapurustoomme on avattu ravintola Paras Kaveri, joka on keskittynyt olutanniskeluun.

On siellä mökilläkin herkuteltu, vaikka hoitajien mielestä en saisi syödä kuin kauralimaa ja vettä juotavaksi.

Eikä tässä  suinkaan pulputa viini

Kunto on noussut. Nyt jaksoi jo Maijan kioskille kävellä munkkikahveille. Seurana Salme , Salmen kaveri Eila ja tämän lasenlapsi Kia.Matkalla poikettiin katsomassa lastenteatteria.Tarina Harmo aasista.Harmohan oli nimeltään myös Nimben hevonen, voit joskus kysyä Harmon kuulumisia. Lisäksi olen kävellyt Kulosaaresta mökille kun mamu bussikuski ajoi pysäkin ohi vaikka kuinka kilkutin.Olihan siitä se hyöty, että huomasin kännykässäni olevan askelmittarin  kun se ilmoiti, että äivän askeltavoite on saavutettu ja voi sillä soittaakkin.

Riihellä Puotilan kesäteatteri kävi esittämässä Saapasjalkakissan, Roopekin jaksoi hyvin katsoa ja hauskinta oli kun sai lopuksi taputtaa. Ja onginnasta tuli karkkia, jota ei takavarikoitu.Salme sai vielä illalla toisen palkinnon piirakkakilpailussa

Sattuneesta syystä  harrastukset ovat jääneet vähiin.Kirjallisuuden harrastuskin on jäänyt niin primitiiviselle tasolle kuin lukemiseen. Mieluummin menisin toki Etelämeren saarelle puhumaan viisauksia muiden asianharrastajien kanssa.Sodankyläänkään en päässyt, täytyy tyytyä katsomaa videolta moninkertaisia uusintoja ja kännykästä Miss Marplea.

Mainittakoon kuitenkin kesän kohokohtana tuote esittely riihellä. Muistutti herätyskokousta. Väärinsyöjiä uhkailtiin helvetin tulella ja pelastuksen tuojana ei suinkaan Jeesus Kristus vaan saksalainen vitamiinivalmiste. Hupaisaa oli kun vesikin pitäisi tislata, varmaan saksalaisella erikoistislaajalla kun vesijohtovedessä on kuulemma naishormoonia, miehet muuttuvat naisiksi, mutta eikäs se olisi vain hyvä loppuisivat sodat ja riisto kai se lisääntyminen jonkinlaisella kloonauksella voitaisiin ratkaista. Myös muovisista säilytysastioista erittyy naishormoonia ja kännykkä tietty säteilee Mutta kun tilaat aksalaista vitamiinituotetta ja ryhdyt alihankkijaksi saat vielä edullisesti sadan euron purnukan 80 eurolla ja kaikki vaivasi kaikkoavat, suoli toimii, laihdut  ja tulet iloiseksi. Jotain varmaan naurattaa Saksan maalla ajellessaan Porschella.

Syksy saapuu tänä vuonna näköjään ajoissasataa ja tuulee joka päivä onneksi vielä ei ole tullu kylmyys. Tasan viikon päästä on sitten se mitä hienosti kutsutaan toimenpiteeksi. Onkohan sille lopputulokselle joku hienompi nimi. Kai sulle joku ilmoittaa miten on käynyt minä vaikenen ainakin toistaiseksi

Stubbin

Talven kuuluisin kuva. Sipilän jo lähes vuoden verran markkinoima yhteiskuntasopimus on viimein hyväksytty tai näinhän me luulimme. Onnistuneen kaappauksen jälkeen huijariveljekset onnittelevat toisiaan nyrkkitervehdyksellä. Kyllästyttää kun ensin kuuden uutisissa ilmoitetaan yhteiskuntasopimuksesta ja puoli yhdeksltä selviää, ettei kaikki vielä ole selvää ja A -studiossa rätnätään uutisten jälkeen miten näin pääsi käymään ja kuka on syyllinen.Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä  tämä sopimus tarkkaan ottaen sisältää, mitään hyvää ei ole ainakaan pienituloisille ja köyhille eläkeläisille tiedossa. Tänä vuonna on jo ehditty maksaa 50euroa Sipilälle lääkkeistä, mihin vielä ehditään ennenkuin vuosi loppuu. Ja uudet vaalit lähenevät tuskastuttavan hitaasti.

Säätkin ovat täällä surkeita pilvistä vesisateita ja loskaa. Ensi viikoksi on luvattu kaunista, ehkä päästään mökille paistamaan makkaraa.

Aloitetaan Turun matkasta, jolla sinäkin olit mukana, kuvat kuitenkin kait näkemättä.

Talven kylmin päivä ainakin Etelä-Suomessa.

Ravintola Torgetin  lounas maistui ja Eskokin ilahtui erityisesti Roopen vierailusta.

Pangalla Pielaveden mummoakin ehdit onneksi käydä katsomassa. Onneksi sikäli, että pian lähtösi jälkeen Elsa mummo joutui sydämen vajaatoiminnan takia sairaalaan ja omaisetkin hälytettiin paikalla kun mummon kunto oli hälyttävä. Nyttemmin mummo on jo virkistynyt mutta Pangan kotiin hän ei voine enää palata.Salme on käynyt häntä katsomassa ja varmaan  joutuu kevään aikana useamminkin käymään Savossa. Järki ja muisti kuitenkin pelaavat toisin kuin Turun vanhuksella. Emme tästä kukaan enää nuorene, vaivat vaan lisääntyvät. Pysyisi vain itse niin kauan hengissä , että näkisi

Sipilän hallituksen kaatuvan

Tupantuliaiset Koskelantiellä. Astan tiukkaan aikatauluun mahtui sentään tutuille pidetyt tupaantuliaiset. Ailan tervetuliaistemppu. Lisää tytöistä Astan blogeissa.

Itse kukkahattutäti Marikan ostamassa  hatussa.

Asta oli kutsunut esiintyviäkin vieraita, kuvissa HeLystä Maisa Krokfors ja Matti Seppänen.No oli toki ohjelmassa musiikkitietokilpailu, jossa kysyttiin samat kysymykset kuin 20vuotta sitten. Kyllä, laukussa oli piimää ja makkaraa.

Kuvassa vielä toinen kutsujen pääasia. Melkoista somekuuluisuutta saanut sohva. Siinä se nyt on.

Myllypuron Teboiliin on avattu turkkilainen ravintola. Siellä syötiin porukalla  Janin syntymäpäivälounas.

Vietettiin Helsingissäkin kiinalaista Uuttavuotta.Keskuskadulle  kokoontui tuhansia loskasäähän ihmettelemään värikästä kiinalaista meininkiä.

minun osuuteni kiinalaisesta uudesta vuodesta.

Keskuskadulle on avattu Starbuck Cafe, sinne.

PohjoisEspan Fazer oli kuitenkin enemmän Itähelsinkiläisten eläkeläisten mieleen. Kun Sipilän hallitus vie leivänkin suusta syödään sitten leivoksia.

Taidenäyttelyissä on ravattu alkuvuodesta, Helsingissä on kuitenkin sellainen mahdollisuus. Tennispalatsissa kiinalaisen Ai Wein näyttely.

Pasilan eläkeläisten kanssa tutustuttiin Töölössä Kirppilän taidekodin yksityiskokoelmiin. Helsingissä on myös tällaisia yksityiskokoelmia kun vaan näkee vaivan lähteä.

Ja Didirichsen samaa sarjaa, tällä kertaa harvinaisemman neuvostotaiteen näyttely. Samalla lipulla pääsi myös Sinebrykoffin venäläisen taiteen näyttelyyn. Ronikin oli tällä kertaa mukana. Suomi onkin mainio paikka tutustua venäläiseen taiteeseen. Ovathan  Pietarin museot suorastaan kulman takana. EikäTallinnan Kumukaan kaukana ole.

Lisähoukutuksena Ronin taideharrastukselle oli Hietaniemen hallin jättihampurilainen.

Neuvostoteemaan liittyen käytiin vielä viime pyhänä Hakaniemen maalaismarkkinoilla. Valitettavasti emme nähneet maalaismarkkinoiden huomattavimpia nähtävyyksiä Eero Heinäluomaa ja Ben Zyskowitzia..Muuten oli kyllä hauskaa.

Rauhan puolesta nyrkit pystyssä.

Kevätalven myyntiartikkeleita Hakaniemessä

Se toinen toriherkku, toinen on tietysti muikut.

Lisäksi käymme kerran viikossa vesijumpassa ja kerran Marikan, Ronin ja Roopen kanssa Vuosaaressa uimassa,

Vielä Vuotalon ilmaiselokuvat ja kirjastokäynnit niin johan eläkeläisen päivät alkavat täyttyä.

Aurinko laskee Bosborilla.

Turkin matkatoimistomme tarjosi kesällä syksyksi Istanbulin matkaa bonuksena vielä viikon löhöily Antalayassa.Kun Istanbul on jo kauan kuulunut toivelistaan ei muuta kun matkaan kun kerran halvalla pääsee.

Ajatus oli fiilistellä Mika Waltarin hengessä. Modernissa Istanbulin miljoonakaupungissa Mikael Hakimin hengen tavoittaminen päivässä oli kuitenkin vaikeaa.

Anatolian taivaalla haukat kuitenkin edelleen lentävät, ilkeitä agoja ei sentään näy, vai olisiko itse Erdogan sellainen.

Ensimmäinen yö vielä Euroopan puolella hotellissa, sitten bussilla tutustumaan Istanbulin nähtävyyksiin. Keskellä  oppaamme Hilmi. Hilmi puhui vain englantia  eikä varsinaisesti ollut historian asiantuntija. Aikataulusta kyllä pidettiin huoli ja tämä johti tuhatvuotisen historian läpijuoksuun. Pariskunta vasemmalla on Kuopiosta. Mies piti meille bussissa ravinto-opillisen luennon. Keskellä turkulainen yliopiston professori Teukka. Teukan MasaNiemi housut toimivat minulle maamerkkinä etten eksynyt ryhmästä. Muuten matkaseurue koostui etupäässä eläkeläisistä eri puolelta Suomea, varsin mukava ja homogeeninen joukko ja kun on suomalaisista kysymys mukana tietysti muutama kiintiöjuoppo.

Salme aukiolla Hagia Sofian edustalla. Täällä räjähti ISIS:n pommi  tammikuussa 2016 . Me olimme aukiolla marraskuussa 2015.

Itse Hagia Sofia. Nykyisin museona.                         Hagia Sofia sisältä. On se valtava.

Kävelymatkan päässä oli Sininen  moskeija joka kilpaili Hagia Sofian kanssa koossa ja komeudessa.

Aikaa pitäisi varata useampi viikko, turistiryhmässä tahtoo aika mennä odottamiseen

Koiria ja kissoja näkyi Turkissa runsaasti. Eivät kyllä pahemmin kerjänneet Joku niitä varmaan ruokki. Luin Istanbulin koirista tällaisen tarinan. Aikoinaan Turkin sotilashallitus olisi hermostunut  Istanbulin kulkukoiriin ja päättänyt pyydystää ne ja viedä ne johonkin saareen ilman ruokaa; syököön siellä toisiaan. Pitäneekö paikkansa, kuulostaa kyllä sotilashallitukselta.

Otoksia vertaillaan. Ei hätää! housut näkyvissä.

Paahdettuja kastanjoita myytiin kadulla.

Sulttaanien palatsialue Top Kapi kuuluu Istanbulin ehdottomiin turistinähtävyyksiin. Valtava alue, jota meille varatussa tunnissa ei tietenkään ehtinyt edes hahmottaa. Rantakahvilasta sentään avautui upea näköala Bosborille.Vieressä haaremin sisäänkäynti. Tämän lähemmäksi haaremia en päässyt enkä pääse.

Istanbulin matkaan  kuului myös laivaristeily Bosborin salmessa.

Janitsaarien soittokunta Istanbulin keskustassa. Janitsaarit olivat sulttaanin ryöstämiä kristittyjä, joita käytettiin  palkkasotureina. Janitsaarien torvisoittokunnat ovat vaikuttaneet länsimaisiin sotilassoittokuntiin.

Egyptistä on raahattu aito obeliski Istanbulin koristukseksi.

Istanbulista matka jatkui Turkin pääkaupunkiin Ankaraan. Välillä pysähdyttiin taas Konyan kaupungissa tervehtimässä profeetan partakarvoja.

Majoituimme Ankarassa rautatieaseman   vieressä sijaitsevaan SAS hotelliin. Kuvassa aseman kello. Täällä taas pamahti lokakuussa 2015. 104 ihmistä kuoli. Näin olimme matkallamme lähes terrorin ytimessä, vaikkei ihan kohdalle osunutkaan.

Ankara sijaitsee keskellä Anatolian vuoria ja on suurkaupunki  jossa asustaa yli 5 miljoonaa ihmistä.

Tiesitkö, että Ankara on saanut nimensä angora villasta. Täällä kasvatettiin pitkäkarvaisia lampaita ja näistä saatu villa oli tärkeä kauppatavara.

Ankaran nähtävyyksistä tutustuttiin Anatolian historialliseen museoon ja Augustuksen Rooman aikaiseen temppeliin. Ataturkin mauseleumin näimme ohimennen.

Anatolialaisen kulttuurin museo oli suosittu tutustumiskohde. Paikalliset koulutytötkin kävivät  tutustumassa eksoottiseen nähtävyyteen satakiloiseen viikinkiin, joka puhui omituista mongerrusta. Hienosti käyttäytyvät tytöt esittelivätkin itsensä, vasemmalla Fatima.

Takaisin Kappadokiaan. Ankaran jälkeen pari päivää Kappadokiassa. Osittain samat nähtävyydet kuin keväällä. Kuumailmapallolento jätettiin nyt pois. Hamamissa toki käytiin.

UNESCO:n maailmanperinnön maisemia

Matkamuistot olivat enimmäkseen paikallisten mummojen valmistamia.

Paikallista jäätelöäkin uskaltauduttiin syömään.

Taurus vuoriston ylittämisen jälkeen saavuimme Turkin aurinkorannkolle Antalayaan. Hilmi opas juoksutti meitä ympäri vanhan kaupungin. Olisi taas kannattanut tulla Alanayaan omin päin ja tutustua kaupunkiin omilla ehdoillaan. Alanayassa myös pakolliset vierailut matto, koru ja nahkaliikkeissä.

Vihdoin päästiin aurinkorannalle aloittamaan viikon löhöilyloma. Oli jo ehtinyt kyllästyttää lähes päivittäinen hotellinvaihto matkatavaroiden raijauksineen. Hotellimme Aska Washington Spa oli keskellä ei mitään. Antalayaan 40 km Lähin kaupunki oli Manavgat n. 20 km:n päässä. Oppaamme painostikin ottamaan All Inclusive paketin, mahtoiko saada provikan. Vähän mietitytti kun syömistä muutenkin oli liikaa. Loppujen lopuksi olimme kuitenkin tyytyväisiä, rahaa ei kulunut hotellissa lainkaan ja olo oli huoletonta.

Kas vain rannalle syntyi heti suomalaisten petankkiporukka.

Auringonpalvontaa marraskuussa, riippuliidäntä sentään jäi väliin.

Rohkeimmat kävivät marraskuisessa meressä uimassa.

Taitavat kokkimme puuhissaan, tässä taidetaan liekittää ohukaisia,

Kalaakin kyllä saatiin. Turkkilainen jälkiruokapöytä oli ylenpalttinen, ehkä liiankin makeaa suomalaiseen makuun .Kokit jaksoivat pipeltää uskomattomia taidonnäytteitä vihanneksista .Mitenkäs vatsa kesti ylenpalttista ruokailua. Ei se kestänytkään. Onneksi lepo ja imodium auttoivat. Aikaisemmilla ulkomaanmatkoilla olen brandy tilkalla yrittänyt pitää vatsani kunnossa. Nyt, kun All Inclusiven takia viinaa sai vapaasti, en ymmärtänyt sitä käyttää, kyllä ilmainen viina voi olla vaarallista.

Hotellistamme järjestettiin matkoja lähiympäristöönja jotkut käyttiväyt myös  edullisia takseja tutustumiseen ympäristöön. Aivan hotellin kulmalta kuitenkin kulki Manavgatiin Dolmus bussi joten seikkailumielellä vain sen kyytiin. Bussinkäyttö olikin yksinkertaista ja kuljettajat olivat auttavaisia, meidät ohjattiin Manavgatissa suorastaan kädestä pitäen oikeaan bussiin ja tuota pikaa olimme päämäärässämme Siden turistikaupungissa, minne Suomestakin matkoja järjestetään.

Siden amfiteatterin rauniot, tänne mahtui muinoin 15000 katsojaa.

Apollon temppelin rauniot. Side oli Rooman vallan aikana orjakaupan keskus. Täällä pidettiin suuria orjahuutokauppoja.

Me tyydyimme shoppailemaan vaatteita, jotka näin turistikauden ulkopuolella olivatkin varsin edullisia.

Matkan päätteeksi vielä ohjelmallinen turkkilainen ilta.

Sellainen Turkin matka. Uskaltaakohan sitä enää mihinkään lähteäkään, kun perässä seuraavat vallankumoukset ja terroristit . Näinhän kävi Egyptissä ja Tunisiassa. Minkähänlaiseen blogiin loska ja vesisade innoittavat.

Orhan Pamukia olen kyllä innokkaasti lukenut, vaikkei siitä tällä kertaa Istanbulin oppaaksi ollutkaan, Suosittelen. Olisiko Yashar Kemal jo vähän vanhentunutta.

Talvella 2015 saimme suoramarkkinointikirjeitä, joissa mainostettiin puoli-ilmaisia Turkin matkoja. Luulin ensin että taas eläkeläisiä yritetään vedättää, mutta kun Salme otti  yhteyttä paljastui, että olikin kysymys todellisista matkoista. Näinpä kuitenkin tilasimme huhtikuuksi Kappadokian matkan.

Ja loskaisena huhtikuun päivänä suuntasimme lentoasemalle ja kohtsillään istuimme turkkilaisessa Freebird yhtiön koneessa suuntana Antalaya.

Samana iltana oltiin jo Antalyassa , Alanyan kaupungissa majoituttiin  hotelliin ja parvekkeeltamme odotti seuraavanlainen näköala.

Jo aamiaisella saimme esimakua siitä millaiset ruokaorgiat meitä odottivat.

Etelän ihmeitä, palmukuja meren rantaan, pensas kierteellä, pulloharjapuu.

Välimeressä oli aivan lämmintä uiminen, eipä silloin aavistettu, että Suomen kesässä eivät vedet sen enempää lämpiäisikään. Aallot olivat kuitenkin senverran korkeita, että tuli kiire pois.

Ensimmäisenäpäivänä meille järjestettiin lounasristeily Manavgat joella ja tilaisuus uimiseen hiekkasärkillä. Joella oli valtavasti risteilylaivoja odottamassa kesän turistisesonkia. Laivat oli koristeltu merirosvoteemalla, olihan Antalaya ollut merirosvojen pesäpaikka ajanlaskumme alussa. Tosin rekvisiitta toi mieleen Karibian  merirosvot. Nämä Rooman vallan aikaiset merirosvot roomalainen sotapäällikkö Pompeius kuitenkin kukisti jo ennen kristuksen syntymää.

Vasemmalla kuljettajamme ja Jyrki opas, oikealla oleva bodari on Jokke-opas.Eivät nämä tietenkään olleet nimeltään Jyrki tai jokke vaan jotain siltä kuulostavia turkkilaisia nimiä. Menivät kuitenkin minulta ohi niinkuin tuppaavat menemään suomalaisetkin nimet.Jokke oli joka tapauksessa ollut useita vuosia baarimikkona hollolaisessa ravintolassa ja osasi hyvin suomea Jyrki puhui englantia ja saksaa ja venäjää.  Molemmat olivat oikein hauskoja miehiä viihdyttivät asiakkaitaan ja jaksoivat kertoa Turkin maasta ja kulttuurista ja historiaahan tämä maa on täynnä.

Matkalla rannikolta Kappadokiaan ylitimme  yli 2000 metrin korkeudessa Taurus vuoriston.

Vanha silkkitien aikainen taukopaikka  Taurus vuoristossa. Rouva lammaspaimen.

Vesi kielellä katselimme lampaita laitumella.Oppaamme kertoi kuitenkin, että oli tulossa suuret lammasjuhlat ja lampaita säästettiin sitä varten. Näin emme ehtineet saada tarpeeksemme lammasta syödäksemme.

Taurus vuoriston ylitettyämme saavuimme Konyan miljoonakaupunkiin, oletteko tällaisesta kuulleetkaan. Konya on Turkin uskonnollinen keskus ja muslimien pyhiinvaelluspaikka. Katukuvassa tämä näkyi kaapuihin puettuina naisina ja huivithan oli lähes jokaisella. Esimerkiksi Istanbulissa naisten pukeutuminen ei millään tavalla eronnut muusta Euroopasta.

Konyan päämoskeija. Peseytymispaikka, ennen moskeijaan menoa

kuuluu peseytyä, riisua kengät ja naisten pukeutua  siveästi ja peittää pää huivilla.

Mevlana museo. Persialaisen runoilijaprofeetta Rumin hautapaikka. Täällä säilytetään pyhäinjäännöksenä profeetta Rumin partakarvoja. Kun siis kuulette jonkun vannovan kautta profeetan parran, niin täällä sitä säilytetään.

Dervissien hautoja. pyöriviä dervissejä. Dervissien tötteröhatut muistuttavat hautakiviä ja valkoiset asut käärinliinoja. Kai siinä pyöriessä sitten tulevat iäisyysasiat mieleen. Mevlana museo on entinen dervissiluostari ja tärkeä muslimien pyhiinvaelluspaikka.

Tyttöjen koraanitunti. Naiset on moskeijoissa eristetty omalle puolelleen. Sensijaan heti ulkopuolella naiset voivat kaikessa rauhassa tehdä peltotöitä pylly pystyssä. Ehkäpä peltotyöt ovat vähemmän kiihottavia kuin rukoilu. Mitäs miehet tekevät sillä aikaa kun naiset ahertavat pellolla. No tietenkin istuvat kahvilassa juovat teetä ja pelaavat backgammonia.

Kappadokia on ylhäällä vuoristossa. Talvi oli vasta väistynyt ja vuorilla kävi kova viima. Lisävaatetuksen ostaminen ei ollut minkäänlainen pulma. Levanttilaiseen tapaan kauppa kävi ja Salmekin sai lämpimikseen ponchon joka tosiaan olikin tarpeellinen.

Kappadokian vuoret olivat vuosisatojen aikana koverrettu asumuksia täyteen.

Maanjäristysvaaran takia vakituinen asuminen on nykyisin kielletty. Turisteja varten on kuitenkin lupa tuottaa palveluja ja näin entiset asukkaatkin voivat palata turistikaudeksi vanhoihin koteihinsa.

Kevät saapuu Kappadokiaan. Mantelipuu kukkii.

Tässä kuitenkin talismaanipuu. Pahalta suojeleva silmä on yleinen talismaani muslimimaissa vaikei sillä ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.

Kappadokiasta on löytynyt satoja maanalaisia kaupunkeja.  Koska alueella yleiseen laavakiveen on helppo kaivertaa asumuksia Kappadokian muinaiset asukkaat ovat näin tehneet vainon aikoina. Kirjallisten lähteiden puuttuessa ei tarkkaan tiedetä keitä nämä muinaiset asukkaat ovat olleet. Varhaiskristillisiä lahkoja on ainakin piilotellut Kappadokian luola-asumuksissa.

Maanalaiset kaupungit saattoivat tarjota suojan sadoille ihmisille, niissä oli myös varastotilat, kaivot, vesijohdot, eläinsuojat ja tuotantolaitoksia. Viljan jauhamiseen käytettyjä myllynkiviä käytettiin myös tukkimaan luolien sisäänkäynnit.

 Kappadokian maisemat ovat kiehtovia. Mielikuvituksellisimpia ovat kallionlohkareet,  joiden huipulla on ikäänkuin hattu.Niitä kutsutaan keijunhatuiksi. Nämä ovat kuitenkin luonnonmuodostelmia , jotka ovat syntyneet tuliperäisestä kivestä ja eroosion vaikutuksesta.

Ehdoton viihdyke Turkin matkalaisille on hamam, turkkilainen kylpylä. Kannattaa kuitenkin varmistaa pääsy oikeaan kylpylään, hotelleissakin on toki kylpylöitä mutta kannattaa etsiä vanha aito kylpylä. Näin pääsee lähelle kokemusta antiikin kylpylöistä hamamit ovat niille suoraa jatkoa. Orjat tosin eivät enää suorita pesua ja hierontaa vaan riuskat miehet ja naiset ja mässäily tehdään ravintoloiden ruokapöydässä eikä divaanilla, mutta käyttäen mielikuvitusta voi siirtyä keisarien Roomaan.

Lammasta pöytään. huom. naistarjoilija.tarjoilijat olivat yleensä miehiä.

Kappadokian nähtävyyksistä huomattavimpia on Gören ulkoilmamuseo. Alueella on yli sata varhaiskristillistä vuoreen kaiverrettua kirkkoa. Kuvassa vuoreen kaiverrettu luostari.

Miksi Turkin matkat sesongin ulkopuolella sitten ovat niin edullisia? Matkoja tukee Turkin valtio, matkailualan yritykset , hotellit sekä erilaiset matto-, nahka- ja koruliikkeet,  joihin tutustuminen kuuluu matkaohjelmaan. Pakko ei ole ostaa vaikka turkkilaisetkin ovat kovia kauppamiehiä. Arvomatot kuitenkin sattoivat olla niin kalliita että olisi pitänyt maton takia panna kesämökit ja osakkeet myyntiin. Piti tyytyä niinkuin entisen kissan pelkkään kukkaroon.

Kappadokian kierroksen kohokohtana oli kuumailmapallolento. Gondoliin nouseminen oli kuitenkin sen verran vaivalloista, että tämä elämys jäi perheen vetreämmälle osapuolelle.  Mutta oli lento kuulemma hintansa 150 euroa väärti. Maisemat olivat ainutlaatuisia aamuauringon kullatessa vuoret ja satojen ilmapallojen samanaikaisesti täyttäessä taivaan.

Kuohuviinitarjoilu päätti onnistuneen ilmapallolennon.

"Siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan..., Vaivaisen valitus.

Kappadokian kierros päättyi turkkilaiseen iltaan napatanssiesityksineen ja raki tarjoiluineen.

Vuorossa oli Taurus vuoriston ylitys. Hyvin palvellut bussimme kuitenkin rikkoutui ja jouduimme pari tuntia odottamaan bussin vaihtoa.

Eipä hätää matkaseurueessamme oli pianonsoiton opettaja  ja kohta kaikui hotellimme aula Sibeliuksen ja Merikannon sävelistä.

.

Vielä pari päivää Antalayan auringossa ennen paluuta loskaiseen Helsinkiin.

Lepotuolit odottamassa kesän sesonkia.

Mutta matka jatkuu. Syksyllä 2015 vuorossa Istanbul ja Ankara. Siitä kuitenkin seuraavassa blogissa.

Meillä kulunut vuosi 2015 ei ollut läheskään yhtä dramaattinen kuin maailmalla. Lähinnä eläkeläisten hiljaiseloa. Ei ollut häitä eikä hautajaisiakaan ja sairastelukin oli lähinnä iästä johtuvaa kuluneisuutta.

Patriarkat täyttivät vuosia

Esko Pesonen täytti 90 vuotta 11.tammikuuta. Eskolle järjestettiin pienet syntymäpäiväjuhlat vanhainkoti Kerttulissa.

Kuvassa nuorin lastenlastenlapsi Roope Viskari onnittelemassa.

Veli Matti ja entiset työtoverit onnittelivat Keski-Suomen kotiseutulaululla: Männikkömetsät ja rantojen raidat...

Eskon vaivana on Alzheimerintauti joka on nyttemmin jo aika pitkällä. Onneksi Esko vielä tuntee lähisukulaisensa , mutta kaipailee yli 50 vuotta sitten kuolleita isäänsä ja äitiään. " Olen ajatellut lähteä tänään ajelemaan Keski-Suomeen" saattaa hän yllättäen tuumata. Onneksi ovet ovat lukossa ja onhan se liikkuminenkin rollaattorin kanssa aika hankalaa. Sydänparkakin alkaa jo olla väsynyt. Tänä vuona asennettiin tahdistin antamaan vähän potkua.

Marja siskon kanssa käydään vähintään pari kertaa kuussa  Eskoa Helsingistä katsomassa. Kiitos Onnibussin matkustuskin sujuu nykyisin mukavasti.

Salmen äiti Elsa Nousiainen täytti tammikuun 24 peräti 95 vuotta. Sydän kuitenkin kiukutteli sen verran, että suuremmat júhlat piti peruuttaa ja juhlittiin vain vaatimattomasti perhepiirissä.

Kuitenkin Elsa vielä kutoi sukkia ja lapasia lapsille, lapsenlapsille  ja lastenlastenlapsille, joita niitäkin on jo 12 .

Elsa selviää vielä kotonaan naapuriavun turvin ja onneksi suuri osa jälkikasvusta asuu  Savon puolessa. Kun sairaalareissut ovat kuitenkin tihentyneet Salmekin on tihentänyt Pielaveden reissuja.

Ronikin on päässyt Pielaveden reissulle tutustumaan Pielaveden tärkeimpiin nähtävyyksiin Lepikon torppaan ja R-kioskiin.

Pääsiäisretkellä Turussa tutustuttiin Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan ja Esko löysi heti seuraa.

Toukokuussa Turussa olivat Ullan tyttären Adan ylioppilasjuhlat Juhlat olivat hienot, esiintymässä Brahe Djäknar.

Kesän juhlia

Talvisin käytiin kerran kuussa Kivinokan saunassa Roopekin saunoi toistaiseksi vielä naisten puolella. Saunan jälkeen on vielä usein saunajatkot, jotka aikoinaan alkoivat lämpimien voileipien tarjoiluna Rajalahtien mökillä, nyttemmin jatkot ovat jopa riistäytyneet käsistä ja muistuttavat Tukholman laivojen illallispöytiä. Kilpavarustelua herkkupöydillä.

Ja välillä taas vaaria katsomassa.

Juhannuksen lipunnosto Herttoniemessä. Ja kokon sytytys Kivinokassa.Kivinokassa tanssittiin Dallapen tahdissa. Kivinokan juhannusjuhlille osallistui tuhansia ihmisiä. Legendaarinen Dallape yhtye on aikoinaan saanut alkunsa Kivinokassa.

Dallapen alkuna oli kisälliryhmä Rajamäen Pojat. Retrokokoonpanona nämä kävivät esiintymässä myös Herttoniemen juhannusjuhlilla.

Kylli Salminen piti taidenäyttelyn kahvilassa kansalaistorin liepeillä. Kyllin ystävät osallistuivat runsaslukuisesti avajaisiin, Tila oli valoisa ja taulut kauniita, Saimme nauttia myös pianonsoitosta.

Sateisesta kesästä huolimatta päästiin uimarannallekin.

Jo perinteelliset Rosvopaistijuhlat Kivinokassa.

Taisto vauhdissa rosvopaistijuhlilla

.

Elokuinen ulkoilmaelokuva Kivinokan uimarannalla. Nyt nähtiin kotimainen Sing Along kooste Suomi-filmeistä sekä kotimainen uutuusmusikaali Jos rakastat.

Helsingin juhlaviikoilla Pekingin ooppera kävi Senaatintorilla esittämässä Peking-oopperan Punainen naiskomppania. Tätä ainutlaatuista esitystä eturiviin katsomaan. Kyllä Helsingissä tarjontaa on,  kun vaan viitsii vaivautua.

Marikan Zorro koira kuoli vanhuuden raihnaisuuteen loppukesällä, mutta ei hätää muutaman viikon kuluttua ilmestyi pihaan Lemmy koira, Viipurin poikii, mutta Lemmy ei oikein sopeutunut ja sai lähteä, mutta nyt on Marikalla Elmo koira, joka on niin vilkas, ettei sitä hitaampi papparainen saa kuvaankaan. Saisipa rakkaat ihmisetkin yhtä helposti korvattua.

Heinäkuussa on jo useana vuonna vietetty Ronin synttäreitä. Nyt kun Roope täyttää vuosia syyskuun 1.päivä päätettiin pitää poikien yhteiset synttärit elokuun lopulla.

Anni, Helmi ja Mikko Nurmi

Silvo ja Eivor Viskari

Pitopöydät katettiin ulos, mutta tulihan se sade. Oli kesä 2015.

.

Päivänsankari äitinsä sylissä. Sekä veljensä Ronin ja isänsä kanssa.

Salme valmistelee syntymäpäiväherkkuja , mutta kun silmä välttää...

Mutta paras syntymäpäivälahja oli kun Roope oppi kävelemään.

Pasilan eläkeläiset

Pasilan eläkeläisten mukana käytiin 2015 useita kertoja teatterissa, myös Lahdessa katsomassa Myrskyluodon Maijaa musikaaliversiona.

Savonlinnan oopperajuhlilla käytiin katsomassa La Traviata ja syötiin torilla lörtsyjä ja muikkuja. Samalla reissulla tutustuttiin Kerimäen kirkkoon ja Salmelan taidekeskukseen.

Muita rientoja

Sodankylän elokuvafestivaaleilla käytiin ystäväni Vesterisen kanssa jo viidettä kertaa. Ruisrokissa perhettä edusti Anne. Porin Jazzissa ei tällä kertaa oltu. Kesäteatterissa tyydyttiin Ylioppilasteatterin versioon seitsemästä veljeksestä. Siitä kyllä tykättiin.

Turun matkoilla poikettiin usein Sammatin Kasvihuoneilmiössä, diverssikauppa Antiikkia ja humpuukkia. Aina sieltä jotain tarpeellista tarttuu mukaan. Kadehdin vilpittömästi sitä joka onnistui saamaan Elviksen kotiinsa.

Ulkomaat

Ulkomailla ei juuri käyty, ei edes Ruotsissa. Jonkun kerran Tallinnassa Eckerön vapaalipuilla, Anne nääs oli viime vuoden töissä Eckeröllä. No kävihän Salme sentään Chilessä.

Turkissa sentään käytiin kaksi kertaa, mutta niistä matkoista oma blogikirjoitus jahka ehdin. Anne tytärkin lähtee maailmalle parin viikon kuluttua. Uuteen Seelantiin, ei kuulemma kauemmaksi pääse. Joten jos kiinnostaa vilkaiskaapa silloin tällöin blogiani. Nyt haluamme Roopen kanssa toivottaa kaikille hyvää Uutta vuotta!

Tammikuun lopulla matkasimme Pielavedelle kun oli tarkoitus viettää Salmen äidin 95-vuotisjuhlia. Oli jo varattu Pajuskylän metsästysmaja, tilattu pitopalvelu ja jopa paistilihatkin ostettu, kutsut lähetetty sukulaisille,  naapureille ja tuttaville.

Kävi kuitenkin niin, että viikkoa ennen juhlia Elsa vietiin sairaalaan sydämen vajaatoiminnan takia, Torstaina 22.1 kuitenkin ilmoitettiin kotiuttamisesta seuraavana päivänä.Lapset päättivät kuitenkin pitääpienimuotoiset juhlat vasinaisena juhlapäivänä eli 24.1.Torstai menikin Salmella sitten lämmittämiseen talo kun oli ollut kylmillään viikon päivät  ja pakkastakin oli lähes 30 astetta. Tammikuussa oli lisäksi Pohjois-Savoa vaivannut lukuisat sähkökatkokset. jotka onneksi oli saatu siihen mennessä korjatuksi.

Kun Elsaa oli nyt parin kuukauden sisällä kiidätetty kaksi kertaa ambulanssilla sairaalaan, lapset syystäkin pohtivat Elsan tulevaisuutta. Elsan oma tahto oli  jatkaa asumista yksin omassa kodissaan, Näin päätettiin toistaiseksi jatkaa.Kunnan kotiapu käy kuitenkin seuraamassa tilannetta ja asuvathan Elsan lapsista kaksi Pohjois-Savossa kohtuullisen matkan päässä. Toivotaan parasta  ja että viiden vuoden päästä saamme viettää 100-vuotisjuhlia.

Pakkanen oli kuurastanut puut postikorttimaisemaksi.

Juhlavieraita minisynttäreiltä.

Edesmenneen Ulla-tyttären aviomies Vesa Paananen. Kaija tyttären aviomies Jorma Ranivaara ja Tuomon vaimo Liisa Nousiainen.

Kaija ja Tuomo Nousiainen.                                          Tuomo, Marjon poika Leevi ja Liisa Nousiainen.

Marjo ja Ville Markkanen.                                      Elsa, Juha Markkanen ja Vesa Paananen.

Elsa ja Salme.                                                            Leevi Markkanen, Liisa Nousiainen  ja Juha Markkanen

Toivottavasri viiden vuoden kuluttua saadaan  enemmänkin kuvia juhlavieraista.

Blogin lukijat pysykää kuulolla on tulossa lisää synttärijuhlia.

Vuoden kohokohta oli tietenkin toisen lapsenlapsen Roope pojan syntymä 1.9.2014.

Vuosi alkoi hautajaisten merkeissä.Salme Ida täti 93, kuoli alkutalvesta  Pielavedellä.

Elsa muistelee pikkusiskoaan Pielaveden kirkon sakastissa. Tuomo ja Salme tätinsä muistotilaisuudessa Pielaveden seurakuntatalolla.

Kyllä, kyllä oli tarjolla karjalanpaistia.

Elsa ja nyt edesmennyt Ida nuoruutensa kukoistuksessa joskus 1930-luvulla.

Avantouintia ja savusaunaa Vantaan Kuusijärvellä maaliskuussa

Kivinokan puolesta taistelu oli 2014 ajankohtaista ja varmaan painostuksenkin ansiosta syntyi päätös. jolla Kivinokka säilyy ainakin toistaiseksi virkistysalueena.

Mielenosoitus Kampissa huhtikuussa.

Paavo Arhinmäki Kivinokan puolesta.

Käytiin kulttuuritalolla Eero ja Jussi sekä the Boys yhtyeen 50- vuotisjuhlakonsertissa.

Jussi kävi myös Kontulan ostarilla esiintymässä. Täällä Salme kävi myös juttelemassa Jussin kanssa tuntevathan he toisensa 70-luvulta AY-ympyröistä.

Koittihan se kevät siirtolapuutarhaankin.

Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa käytiin katsomassa Munch näyttely, joka on saavuttanut Helsingissä ennätysyleisön.

Perinteellinen vappu Korpin mökillä. emäntä itse.

Vieraina Anna

Roni, Marika ja Jani, hetkinen, siis Zorro Jani ja Marika vai oliko se päinvastoin.

Yhteinen Kivinokan puolesta skumppa hetki uimarannalla.

Mökin terassille hankittiin uusi sohvaryhmä.

Matti Pesonen, Eskon veli täytti huhtikuussa 80-vuotta. Hänen lapsensa järjestivät kunnon sukujuhlat Matin lapsuudenmaisemissa Säynätsalon Juurikkasaaressa.

Ronin uusi polkupyörä.

Eskon muistisairaus eteni siinä määrin, että hän ei enää selvinnyt palvelutalossa. Onneksi hän sai paikan vanhainkoti Kerttulissa, jossa hoitajat huolehtivat kaikesta, jopa joskus ulkoiluttavatkin. Kerttuli on aivan Turun keskustassa, Tuomiokirkko on näköetäisyydellä, joten meille omaisillekin on helpompaa käydä Eskoa katsomassa ja varsinkin kesällä on hienot ulkoiluttamisympäristöt. Entisestä kodista poismuuttaminen  oli luonnollisesti aikamoinen shokki ja pitkään Esko odottikin milloin pääsisi muuttamaan takaisin kotiin. Nyt kuitenkin tuntuu että Esko hyväksyy Kerttulin uudeksi kodikseen. Välillä on tietenkin huonompiakin päiviä.

Autokin vaihdettiin. Uusi Kia Ceed Kontulan Teboililla. 

Somerollakin käytiin ruoho leikkaamassa ja vene tyhjentämässä

Someron kaupungissa nähtiin villieläimiäkin.

Kivinokan rosvopaisti-illallista valmistellaan.

Maijan kilitkin saaapuivat rosvopaisti-illalliselle.

Runsaasta esiintyjäjoukosta mainittakoon Tuula Rantalainen , jonka esityksiä kävimme myös kaupungilla kuuntelemassa.

Kesään kuului myös siirtolapuutarhan 80-vuotisjuhlat. Ohjelma oli arvokasta torvisoittoa ja juhlapuheita kuten kesäjuhlissa kuuluukin.

Kuvassa Herttoniemen seurakunnan kirkkokuoro, äärimmäisenä vasemmalla ystävämme Kylli.

Juhlayleisöä.

Ansioituneita puutarhalaisia palkitaan. Liisa Vaapi, Asta Korppi, Anna-Maija Gruberg.

Mutta kuka kirjoittaisi Astasta siirtolapuutarhalehteen.

Iloista odotusta heinäkuussa.

Kesään kuuluvat Ronin synttärit.

Isot miehet seuraavat sillä aikaa vempaimistaan formula-ajoja. Nykyaikaa.

Roni harjoittelee isoveljen roolia naapurin Enver-pojan kanssa.

Kesän satoa. Kurpitsa painoi 16 kiloa, tämä mansikka jäi räksiltä.

+

Tuliko jo liikaakin karkkia.

ja yksi aamu vähemmän.

ja koitti suuri päivä 1.9. synnytys oli helppo ja isäkin oli mukana.

Roni ja Anne ihailevat vastasyntynyttä Kätilöopistolla.

Kivinokassa järjestettiin uimarannalla ulkoilmaelokuvaesitys. Elokuvana oli Vadelmavenepakolainen. kuvassa serkukset Jaana Pesonen ja Marja Pesonen

Nimbe täytti syyskuussa 70. Kuohuviiniä puutarhassa.

Seppo Puustinen piti Intia valokuvanäyttelyn riihellä syyskuussa. Muutenkin riihi oli kesän vilkkaassa näyttely ym käytössä.

Nimenantojuhlat pidettiin Kulosaaren kartanolla19.10. ja nimeksi tuli siis Roope Tobias Daniel Viskari,

Kuvassa uusia sukulaisia , etualalla Janin vanhemmat.

Kummit kuvassa

Famun sylissä.

Kiki Rautio lauloi.

Päivän sankari otti rauhallisesti.

Käytiin vielä Turussa raatihuoneen joulutorilla ja Kerttulissa Eskoa katsomassa.

Nähtiin joulupukki sekä tontut. Eskon liikkuminen on senverran huonoa, että tarvitaan pyörätuoli.

Lucia juhla Ronin koululla. tonttupoika mikrofonin takana on Roni.

Hauskaa joulua ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogin seuraajille.

Pysykää hengissä!

Muutettuaan lopullisesti Turkuun Esko ja Kyllikki alkoivat etsiä kesäpaikkaa lähiseudulta. Tällainen löytyikin 1977 Someron kunnasta Pitkäjärven kylästä. 70 kilometriä Turusta ja 120 km Helsingistä reilu puoli hehtaaria järven rannalla tuntui sopivalta. Suunnilleen tältä mökki näytti ostettaessa.

Mökissä oli aluksi vain sauna sekä ruokailu ja makuutilat, valaistus toimi kaasulampuilla ja juomavesi haettiin lähteestä kahden kilometrin päästä, sauna ja kasteluvedet nostettiin järvestä käsipumpulla. Kaupassa käytiin Pitkäjärven kylällä, Siellä oli kaksikin kauppaa, Sulon kauppa, joka oli osuusliike ja K-kauppa. Osuusliikettä tietenkin suosittiin. Pihamaalla kasvoi korkea ruoho, joka oli ensin lyhennettävä viikatteella, myös ohdakkeet haittasivat pihamaalla kulkemista.

Saunapuiden tekoa riitti.

Kasvimaan kunnostus alkoi, ensin tehtiin perunamaa.

Tehtiin maakellari, istutettiin pensasaita.

Esko ja Pentti Jämsen pystyttivät pihapiiriin aitan1980.

Jäi toki aikaa rentoutumisellekkin.

Kukkaistutukset kukoistivat.

Nopeasti löytyivät mustikka ja sienipaikatkin läheisestä Hirmuttin metsästä.,Ensimmäisenä kesänä Hirmuttin metsästä löytyi monta ämpärillistä mustarouskuja. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että mustarouskuja ei suositeltu ruokasieniksi. Eivät kai ne kovin vaarallisia kuitenkaan olleet kun lähes kaikki ovat vielä hengissä. Siihen aikaan ruokasienen tunnusmerkki oli vielä mallosta tihkuva maito. Onneksi sienien tuntemus on sen   jälkeen Kyllikin ja Eskon ansiosta huomattavasti kasvanut.

Aitan valmistuttua riitti  makuupaikkojakin  molemmille lapsille perheineen.

Ja kesällä 1978 uusi jälkikasvukin  alkoi antaa merkkejä tulostaan.

Salme synnytti Marikan marraskuussa 1978 ja jo kesällä 1979 Esko ja Kyllikki hoitivat Marikaa isän ja äidin lomaillessa Odessassa.

Taustalla näkyy Eskon silloinen auto Skoda Coupe, jonka kuitenkin kohta vaihtui tilavampaan Polski Fiatiin.

Kyllikki ja Marika vanhan tiilitakan vieresssä.

Aitan edessä poseerattiin.

Mökin kuistilla vilvoiteltiin saunan jälkeen, ihailtiin kesää ja luettiin lehtiä.

Kasvimaa laajeni ja pian sieltä saatiin kolmelle perheelle perunat, porkkanat, sipulit.

Kokeiltiinpa uusiakin lajikkeita, purjoja, mangoldioita, papuja, kyssäkaalia ym.

Syksyn satoa maakellarissa

Somerolla maapohja on hyvin savista joskin myös hedelmällistä. Pitkäjärven kasvimaa vaati näin runsaaasti työtä, että se saatiin tuottavaksi. Esko ajatti monta autokuormallista hiekkaa ja turvetta kasvimaalle. Lisäksi hankittiin peräkärry, tällä voitiin tuoda lantaa lähimaatiloilta.

Kasvimaa koko komeudessaan.

Lasten leikkipaikkoja olivat aluksi hiekkalaatikko ja lasten allas.

kunnes Esko alkoi rakentaa Marikalle leikkimökkiä, Ruusulaa.

Ruusula valmiina.

Pihapiirin rakennuksiin kuului vielä Eskon rakentama, liiteri, huusi, kasvihuoneyhdistelmä, joka edelleenkin on paikallaan.

Kyllikki opettaa Marikaa sukkaa kutomaan.

Marika Kyllikki ja narsissit. Taustalla silloin vielä Eskon Polski Fiat. Juha sai sen sitten myöhemmin ensimmäiseksi autokseen.

Marikalla riitti puuhia mökillä.

Vähitellen tutustuttiin uuteen elementtiin.

Naapurin Purtsin lapsista Laurasta ja Jarnosta tuli Marikan hyviä leikkitovereita. Varsinkin Laura samanikäisenä tyttönä oli mieluisa leikkitoveri.Jarnolle jäi leikeissä sivuosa, kotileikeissä vauvana ja muutenkin sai olla mukana vain jos pysyi etäämpänä.

Nimbe toi Pitkäjärvelle vanhan veneensä ja perämoottorinsa. Kun perämoottori sitten hajosi tyydyttiin soutelemaan.

Nyt kalastuskin jo alkoi onnistua, Eskolla oli katiska järvessä alkukeväästä syksyyn ja kalaakin tuli, Alkukeväästä hauenvonkaleitakin. Pienetkin kalat käytettiin hyväksi. Kyllikki teki pikkukaloista läskin kanssa patakukkoa, joka maistui herkulliselta.

Eskon veli Jukka Helena vaimoineen käymässä.

Vaihtelua mökkielämään toivat myös käynnit Someron torilla.

Esko ja Marika istuttavat ruusuja

Mansikkamaan kastelua

Ja taas tuli hauki.

Terveellistä ravintoa suoraan maasta.

Kellarin katolla oli paras mansikkapaikka.

Marika ja Kyllikki hienoina

Marika, Laura ja Purtsin kissa

Tammikuussa 1987 Marika sai pikkusiskon Annen ja samana kesänä Pitkäjärvi uuden kesäasukkaan.

Perhekuva kesältä 1987.

Sisarukset keinussa.

Naapurustoon alkoi kohota uusia mökkejä. Naapuritontille rakensi Urho Ahola mökkinsä. Taaempana Koskelta kotoisin olevan poliisin Markku Laineen mökki. Lisäksi paikalliset maanviljelijät ryhtyivät rakentamaan saunamökkejä Pitkäjärven rantaan.

Aitan taakse kohosi Purtsien kuivuri.

Naapuriin muuttanut Urho Ahola oli kätevä käsistään ja hänen avustuksellaan Esko ryhtyi 1992 mökin laajennukseen.

mökki laajeni itäsuuntaan  ja nyt sinne mahtui oma makuuhuone.

Kyllikki ihailee uutta vuolukivitakkaa.

Jo muutama vuosi aikaisemmin mökki oli liitetty sähköverkkoon. Nyt tuli lisäksi kunnan vesi sisälle asti.

Urho teki myös uudet rappuset rantaan, vieressä Eskon tekemät vanhat rappuset.

kesä

syksy

ja seuraavana päivänä satoi jo ensi lumen.

Pitkäjärven kylä ja mökki sijaitsevat ikivanhan kulkuväylän Turun ja Hämeenlinnan välisen Hämeen Härkätien varrella. Lähiseudulla onkin useita kartanoita, lähimpänä Långsjön ja takana häämöttävä Åvikin kartano. Åvikissa sijaitsi Suomen ensimmäinen lasipuhaltamo. Kasvimaata tonkiessa odottelee milloin kilahtaa ja esiin nousee Åvikin lasiaarre.

Anne seuraa silmä tarkkana hauen perkausta.

Anne ja Salme maalaavat Ruusulaa

Purtsin talo.

Esko innostui viljelemään vehnääkin maapalasellaan, mikä oli viljellessä kun naapurin Hannu traktorillaan muokkasi kylvi ja pui viljat ja Esko jauhatti viljat kylän myllyssä. Näin oltiin jauhojenkin suhteen omavaraisia.

Yhteiskuva aita edessä vuodelta 1991

Marja, Kyllikki, Esko, Anne Salme, Laura Purtsi,Nimbe ja Marika.

Esko ja Kyllikki menivät naimisiin juhannuksena 1944. Kultahääpäivää vietettiin Pitkäjärvellä juhannuksena 1994.

Esko, Kyllikki ja jälkikasvu juhannuksena 1994.

Marja ruusujen keskellä.

Anne ja Kyllikki voikukkaseppeleissä

Esko ja Anne katiskoilla.

Autot vain komistuivat. Eskon uusi Citroen Avantage ja Juhan  idän ihme Lada Samara.

Kyllikin kunto huononi.Postinhakumatkat piti tehdä rollaattorilla. Kaverina Anne Purtsi.

Kyllikki kuolikin keväällä 2004  ja kun Eskokin menetti sairautensa takia ajokorttinsa käynnit Pitkäjärvellä vähenivät.

Uusia kesävieraita oli kuitenkin tulossa. Marika synnytti Roni pojan kesällä 2003 ja Eskosta tuli isovaari.

Ahvenen tie koukusta Ronin vatsaan.

Roni ahkeroi mustikkametsässä.

ja aitasta löytyi aarteita.

2006 tuli viimeinkin jättisaalis. Roni ja Juha olivat kahdestaan kokemassa katiskoita kun katiskassa oi jotain painavaa

Marika, Esko, Anne ja Jani ihmettelemässä jättihaukea.

Punnittaessa hauki painoi 8 kiloa.

Kunnon kalamiehen alkuna  Roni kertoi pihan pojille saaneensa papan kanssa 8 metrisen hauen.

Anne Purtsi, Kaija ja Urho Ahola kahvilla.

Esko, Urho Ahola ja Hannu Purtsi.

Vielä 87 vuotiaana Esko leikkasi ruohoa.

ja teki vastat

Nyt kiireet alkavat olla ohi ja voi istuskella kuistilla.

Nämä kuvat ja tekstit ovat Eskolle isänpäivälahjaksi tehdystä ifi kuvakirjasta kesät Pitkäjärvellä, kun kirjaa kuitenkin on vain yksi kappale julkaistaan se muidenkin iloksi tässsä blogissa.

Mäki-Matin Metsolahden myymälä, jonne Esko siirtyi myymälänhoitajaksi 1948

Perheeseen kuuluivat vuonna 1950 1946 leskeksi jäänyt mummo Aino Asikainen, 1948 syntynyt Marja , vaimo Kyllikki, 

1946 syntynyt poika Juha ja Esko

.

kuvassa Aino Asikainen, Hellin Jämsen  ja Juha Metsolahden pysäkin rappusilla.

Myös Kyllikin sisar Hellin seurasi mukana Kinkomaalta Metsolahteen.

Vasemmalta Henriikka Matilainen, Ainon äiti, Aino Asikainen, Juha Pesonen, Kyllikki Pesonen.

Siihen aikaan ei juuri ollut vanhustentaloja, joten Henriikka mummostakin huolehdittiin.

kesällä 1951 Juhalla oli 5-vuotis syntymäpäivät. Näin huomattavaan tapahtumaan kutsuttiin tietysti kaikki lähitienoilla olleet sukulaiset.

Kuvassa vasemmalta Reino Kauppinen, Impi Kauppisen puoliso, Impi Kauppinen, Ainon sisar, siis Kyllikin täti, Impin edessä Impin tyrär Raili Kauppinen, Esko Pesonen, Kyllikki Pesonen, Kyllikin sylissä Marja, Aino Asikainen edessään polvihousuinen päivän sankari, Yrjö Toivainen, Ainon sisaren Hiljan poika, Pentti Jämsen, Hellinin sulhanen. 

Syntymäpäiväsankari

Lastenjuhlat hiekkalaatikolla.Päivänsankari istuu öljytynnörillä. rusettipäinen tyttö istumassa on Raili Kauppinen, rusettipäinen tyttö seisomassa sormet suussa on Marja Pesonen. Poikia en muista ollenkaan varmaan kylän poikia Syylin poikia, Lapion poikia... Oikealla seisomassa Anja Syyli. Aikuiset muistavat hänet siitä kun jossain leikissä hän oli äiti ja sanoi sittemmin hokemaksi muuttuneen pula-ajan viisauden: " äiti söö jos jää".

Mäki-Matin naapurissa asui leskeksi jäänyt Elsa Jämsen poikansa Pentin kanssa.

Elsa Jämsen, Hellin ja koira Jämsenien mökillä. Mäki-Matti häämöttää klinosten takana.

Niinpä Pentistä ja Hellinistä tuli pariskunta ja Hellin muutti Jämsenien mökkiin.

Hellinin ja Pentin hääkuva

Hellinille ja Pentille syntyi tytär Heljä. Hänen kohtalonsa oli kuitenkin traaginen.Heljä sairastui kolmen vuoden ikäisenä leukemiaan ja kun silloin ei tätä tautia osattu parantaa menehtyi hän siihen.

Kesäpäivänä Jämsenien pihalla. Rappusilla istumassa Yrjö Paananen, Elsa Jämsenin uusi aviomies. Oikealla rappusilla istuu Pentti Jämsen. Etualalla istumassa Elsa Paananen ent. Jämsen.Elsan vieressä Tuulikki Paananen, Yrjön tytär, Hellin Jämsen  sylissään tuntematon poika, sitten Juha Pesonen raapii päätään. Taaempana Saima Syyli?  Esko Pesonen kainalossaan Toini Puttonen.

Perhekuva vuodelta 1949, taustalla Mäki-Matin sauna.

Romanssit kukoistivat Metsolahdessa, leskeksi jäänyt Aino mummo löysi parin Metsolahtelaisen Myllyn talon vanhapoika isännästä Emil Mäkisestä.

Kuvassa Aino Mäkinen ent Asikainen os. Matilainen sylissään Heljä Jämsen, ja Emil Mäkinen.

Henriikka mummokin kuoli ja haudattiin Kelkkamäen hautausmaalle. Sinne on haudattu kaikki muutkin keskisuomalaiset

Pönttövuoren itäpuolelta olevat sukulaiset.

Kuvassa Matilaisen sisarukset puolisoineen. Vasemmalta Emil Mäkinen. Aino mummon uusi puoliso, Elma Matilainen, 

Valtteri enon vaimo, Aino Mäkinen, minun mummoni, Reino Kauppinen, Impin puoliso, Valtteri Matilainen, Hilja Toivainen, Hiljan puoliso Arvi Toivainen.

Henriikan lapsia eli Matilaisen sisaruksia siis olivat ikäjärjestyksessä Hilja, Valtteri, Aino ja Impi.

Hilja ja Impi olivat ammatiltaan ompelijoita. Siihen aikaan  ei ollut juurikaan valmisvaatteita ja varsinkin naisten vaatteet valmistivat ompelijat.

Hilja asui pienessä punaisessa mökissä Jyväskylässä Tourujoen varrella ja koulutti ainoan poikansa Yrjön suvun ensimmäiseksi ylioppilaaksi. Puoliso Arvi oli muurari ja tuhlasi rahansa polsuun ja biljardiin. Polsu oli Jyväskylän työväenravintola ja nimen Polsu pohjana oli tietenkin bolsevikki.

 Valtterista en tiedä juuri mitään. Valtteri ja Elma asuivat Lievestuoreella. Olisiko Valtteri ollut tehtaalla työssä. Todennäköisesti, olihan selluloosatehdas paikkakunnan suurin työllistäjä. Valtteri oli ollut nuorena hurja mies, istui kuulema vankilassakin miestaposta.

Impi asusti myös Lievestuoreella Kauppilan talossa. Hänen ompelutoimintansa oli laajempaa, sillä hänellä oli koko ajan useampia oppityttöjä, jotka ompeluopin lisäksi auttoivat talon töissä. Myös kaikki Asikaisen tytöt olivat jossain vaiheessa Impillä oppityttöinä.

Impin oppityttönä oli myös Asikaisen sisaruksista keskimmäinen Eila. Eila tapasi Lievestuoreella tehtaantyöläisen nimeltä Tauno Arkko ja he menivät naimisiin.

Kuvassa ensimmäinen lapsi Ulla-Maija on jo syntynyt.

Keskellä Taunon äiti Elsa Arkko. Tauno oli Elsan synnyttämä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Siihen aikaan tällainen oli aikamoinen häpeä. eikä tämä varmaan voinut olla vaikuttamatta Taunon myöhempään elämään.

Myllyn talossa vierailivat usein kaikki Asikaisen sisarukset perheineen.

Kuvassa Arkot, Tauno, Ulla-Maija, Senja ja Eila.

Heljä Jämsen Myllyn talon pihalla

Emil Mäkinen ja Kyllikki Pesonen Myllyn talon navetan nurkalla.

Juha Pesonen, Esko Pesonen ja Raju koira Myllyllä.

Vierailut Myllyllä jatkuivat, vaikka Esko perheineen muuttiJyväskylän pohjoispuolelle Uuraisille myymälänhoitajaksi. Uuraisten myymälä oli valtatien varressa yksinäisellä paikalla ja Esko joutui usein matkustamaan ympäri pitäjää ja Jyväskylään myymälän asioissa, näin Kyllikin ja lasten turvaksi hankittiin susikoira, joka sai nimekseen Raju. Rajulla oli velikin Huli joka pääsi Jämsenien koiraksi. Raju oli kiltti koira ja rakasti lapsia. Muistan kuinka käydessämme Metsolammella uimassa Raju hyppäsi järveen perässämme ja kuljetti meidät käpäliensä välissä rantaan.

Agilityssäkin Raju olisi varmasti pärjännyt.

Eemeli vetää heinäpellolla haravakonetta Tähti hevosella.

Heinäpellolla Eemeli haravakoneen päällä, Kyllikki heiniä kokoamassa.

 Heinäpellolla Senja ja Ulla-Maija Eilan sylissä, Hellinin sylissä Marja ja oikealla Juha.

Etualalla Raju ja Juha, takana Ulla-Maija Arkko, Marja Pesonen, oikealla Hellinin sylissä itkee Senja Arkko.

Juhakin on päässyt Tähti hevosen selkään.

Myllyn talo, etualalla navetta takana puuliiteri.

Myllyn talo oli tyypillinen pienviljelystila Keski-Suomessa. Muutama lehmä, yksi hevonen ja muitakin elikoita kotitarpeiksi. Heinää viljeltiin eläimille rehuksi ja ilmeisesti muutakin viljaa koskapa riihessä oli puimakone. Talon varallisuus varmaankin muodostui metsän tuotoista koskapa pienviljelyksellä ei varmaan siihenkään aikaan päässyt rikastumaan.

Nimensä talo oli saanut myllystä , joka sijaitsi pienessä koskessa parin sadan metrin päässä talosta. Lapsuudessani koskessa olivat vielä myllynkivet paikallaan, muut jäljet myllystä olivat jo hävinneet. 

Pihapiireissä olivat itse talo, navetta, riihi, liiteri ja jonkun matkan päässä savusauna. Eemelin veljelle Väinölle oli lohkaistu palsta Myllyn talon vierestä. Eemelin sisko Edit oli naitu kylälle, isä Oskari oli kuollut. Äiti Ida asui Myllyä vielä Ainon ilmaantuessa.  Eemeli oli huonoissa väleissä sukulaistensa kanssa. Ida käveli jonkun selkävian takia kysymysmerkkinä ja keskusteli poikansa kanssa lähinnä haistattelemalla. Eemelin veli Väinö pelotteli minua  hipelöimällä puukkoaan vastaantullessaan ja uhkailemalla minua salvamisella. Onneksi en vielä silloin tiennyt mitä salvaminen tarkoittaa.

Häijyä sukua.

Lehmät vietiin kesäisin laitumelle Pönttövuoren tunnelin taakse. Lapset saivat  hakea lehmät laitumelta ja heidän tehtävänään oli ripsiä lehmiä niitä lypsettäessä, ripsiminen tarkoittaa hyönteisten karkoittamista koivunoksien avulla. Lämmin lehmänpaska varpaitten välissä tuli tutuksi. Erityisen jännittävää  oli kun kerran lehmä oli päässyt syömään äpärettä eli tuoretta ruohoa liikaa ja jouduttiin teurastamaan. Leikit saivat uusia ulottuvuuksia.

Myllyn talossa oli silloisten maalaistalojen tapaan pitkä pöytä ja tupaa kiertävät penkit.   Tupaa hallitsi iso leivinuuni. Lasten mielipaikka oli uuninpankko. Siellä oli varsinkin talvella hauska kelliä lämpimässä.

Kesäisin tutustuttiin maalaistalon elämänmenoon, vaikka oltiinkin liian pieniä osallistumaan töihin. Maitotalous tuli tutuksi kirnuineen ja separaatoreineen. Maidotkin vielä silloin jäähdytettiin järvestä kiskotuissa jäissä.

Maalaisjoulu maatalossa on jäänyt mieleen. Joulusauna savusaunassa oli ainutlaatuista.  Odotettu pukki oli ihme turjake  nurinkäännetyissä turkeissaan. Vähän pelottavakin, ei mikään punatakkinen jutustelija ja lasten ystävä. Kuusi sentään  haettiin omasta metsästä ja tapanin ajelulle päästiin reessä vällyjen alla. Lahjoista muistan kun saimme Marjan kanssa kirjan Maapallon ihmeellisiä eläimiä. Kun tutkimme  kirjan kanssa uuninpankolta löytynyttä ihmeellistä eläintä tulimme Marjan kanssa siihen tulokseen, että kysymys oli koloradonkuoriaisesta. Aikuisia nauratti, russakkahan se oli.Muistan  myös saamani vietärillä toimivan leikkiauton. Tämä tekniikan ihme kiinnosti aikuisia miehiä niin kovasti, että ehtivät rikkoa sen jo joulunpyhinä.

Loma-ajat vietettiin Myllyn talossa aina vuoteen 1956, jolloin Esko alkoi rakentaa  naapuriin omaa taloa.

Tauno Arkkoa kiinnosti mahdollisuus siirtyä työläistöstä isäntämieheksi Myllyn taloon. Niinpä hän houkutteli Eemelin myymään itselleen Myllyn talon. Kauppaan kuului, että Eskolle lohkaistaisiin palsta Myllyn tilasta, johon Esko rakentaisi talon. Esko saisi palstan edullisesti kun kauppaan kuului, että Eemeli ja Aino saisivat rakennettavaan taloon elinikäisen asumisoikeuden.

Eskon veli, Paavo Pesonen, joka oli rakennusmestari suunnitteli talon.Tarvittava puutavara saatiin omalta palstalta ja rakennustöihin ryhdyttiin 1956.

Talossa oli kellari, jossa oli sauna, kellarikomerot, liiteri. Keskuslämmitys toimi kellarista. yläkerrassa oli keittiö, makuuhuone ja olohuone, tilava eteinen ja ylellisyytenä vesiklosetti, jota en kyllä muista juuri käytetyn. Vintille johti portaat ja sinne olisi mahtunut kaksikin huonetta, Silloin se toimi romuvarastona, toki lapset saivat siellä kesäaikaan nukkua.

Esko rakensi talon lähes yksin. Apuna olivat Pentti Jämsen ja Emil Mäkinen. Ainoastaan piipun muurauksessa oli ulkopuolinen muurari. Rakennuksessa oli peltikatto joka mukavasti ropisi sateella.

Myllyltä uuteen taloon muuttivat Aino mummo ja Eemeli. Kaikki vapaa-aikansa Metsolahdessa viettivät Esko perheineen sekä Jämsenit.

Kivassa Eemeli rakentamansa vajan edustalla. Oliko Eemeli esihippi nahkaho tajuntaa laajentavine lääkkeineen.

Vanhetessaan Eemelistä kuoriutui esiin aikamoinen persoona. Eemelin elämän kohokohtia olivat olleet rautatientekoaika vuosisadan alkupuolella,Myllyn talo oli ollut rautatientekijöiden tukikohtana ja näin Eemeli pääsi nuorena tutustumaan suureen maailmaan, sotaväkipalvelus Riihimäellä ja otettiinpa Eemeli vielä varttuneena miehenä mukaan talvisotaankin.

" Ennen rautatienteon aikaan" Näin alkoivat usein Eemelin jutut. Valitettavasti Eemeli ei ollut kovin hyvä kertoja, koskapa jutut eivät ole jääneet mieleen. Olihan meillä  siihen aikaan jo  kelanauhuri, mutta nauha oli kallista, eikä tullut mieleen käyttää sitä vanhan ukon jorinoihin, rock´n roll oli tärkeämpää. 

Varmaan talvisodasta ja metsätöistä johtuen Eemeli kylmänarka ja altis kolotuksille. Ei sellaista hellepäivää, että villapaita ja välihousut olisi riisuttu. Eemelin ympärillä leijaili jonkinlaisen linimentin haju, jota hän hieroi kolottaviin jäseniinsä. Ja tietenkin Hota -pulveri oli päivittäisessä käytössä.

Myllyn kaupassa oli kai ollut jotain epäselvyyksiä. Eemeli oli joka tapauksessa katkera. Katseli Myllylle päin ja kiristeli hampaitaan  ja kiroili komunisteja ja ryssiä. Tauno oli kai jonkin sortin vasemmistolainen. Käytiinpä kaupasta vuosikausia oikeuttakin. Lopputulos jäi epäselväksi, eikä tainnut rikastuttaa  muita kuin asianajajia.

Sitä suurempi ihme oli pienelle pojalle kun tapasin vihamiehet pellon ojassa kaulakkain kallistelemassa kirkasta pulloa.

Eemeli oli myös saituri. kerrotaan, että sota-aikana hän olisi ansainnut  hyvät rahat myymällä pontikankeittäjille tyhjiä pulloja.

Niinpä mitään ei saanut heittää pois. Lasten tehtävänä oli käytettyjen rautanaulojen suoristaminen. Uutena vuotena ammuttiin jousipyssyllä tähtisadetikkuja taivaalle. Keväisin Eemeli kävi etsimässä käytetyt nuolet seuraavaa uutta vuotta varten. Eskon ollessa myymälänhoitaja ulkomaan hedelmät tulivat kauppaan silkkipaperiin käärittyinä. Hyvät pehmeät paperithan piti tietenkin kierrättää. Ne käytettiin ulkohuussissa pyyhkimiseen.Nyt vanhempani kuitenkin huomasivat, että Eemeli

oli kerännyt huusin ympäristöstä vähän käytetyt paperit  uudestaan käyttöön. Nyt tuli stoppi kierrätykselle.

Muistan kuinka Pentti oli kerran tehnyt minulle syntymäpäivälahjaksi  oikean pienen kaarisahan, koska olin innokas sahaamaan puita. Saha kuitenkin hävisi ja paljastui, että Eemeli oli sen piilottanut. Mitä kakaroitten kynsiin hyviä kaluja, suoristakoon vaan niitä rautanauloja.

1957 Hellin ja Pentille, jotka olivat  jo muuttaneet Vaajakoskelle syntyi poika, joka sai nimekseen Kai.

Kuvassa  mummo Aino Kain kanssa, Hellin seuraa  kanoja.

Eemelin mielipuuhaa oli kaikenlaisten  kojujen rakentaminen. Niinpä mäki, talo oli mäennyppylällä ratapenkereen vieressä siksi taloa  kutsuttiin mäeksi, mennään mäelle sanottiin, oli täynnä kaikenlaisia tilapäisiä vajoja ja lauta sekä romukasoja, mitään ei heitetä pois.

Eläimiä mummolla oli kanoja vakituiseen, yhtenä kesänä oli lehmäkin.

Kyllikki ja tunnistamaton mies kasvimaalla.

Etelärinteeseen raivattiin iso kasvimaa. Kasvatettiin ainakin porkkanoita, nauriita, retiisejä, herneitä oli myös ja mansikkamaa, tomaattejakin  kasvatettiin. Perunoita kasvatettiin kolmen perheen tarpeisiin iso ala.

Hellin kasvimaalla, taustalla näkyy Myllyn riihi.

Kevätpäivä mäellä, Eemeli karvahatussa ja Pentti vilttihatussa. Arkipukeutuminenkin oli korrektia.

Hellin ja Kai mäellä.

 Hellinillä silloin niin muodikas puoliturkki.

Hellin ja Juha pelaamassa korttia rappusilla.

Juha ja Marja pelaamassa korttia. Kortinpeluu ja tikanheitto olivat suosittua ajanvietettä.

kuvassa Esko ja Pentti sekä tuntematon pikkupoika. Edellisenä iltana on taidettu nauttia riisiviiniä.

Esko,  Pentti ja Eemeli rentoutuivat riisiviinillä, joka oli eräänlaista kiljua. Kaupan viinaa oli vain suurimpina juhlapäivinä.

Hellin ja Marja mäellä, Marjan sylissä Kai.

Juha vuorostaan vahtii Kaita.

.

Eemeli ja Kai kuvassa

Marja ja Hellin sylissään Kai.

Marja Kain Metsolahden olohuoneessa. Varsinainen oleskeluhuone oli siihen aikaan keittiö, jossa ruuanlaiton ja syömisen lisäksi kuunneltiin radiota ja seurusteltiin. Televisiota ei siihen aikaan ollut olemassa.

Kakku leivottiin aina kun oli merkkipäivä, syntymäpäivä, nimipäivä, juhlapyhä. Ettei vaan Parkkosellekkin , joka oli Kain nalle leivottu oma kakku.

Joulut, kuten muutkin pyhät vietettiin aina Metsolahdessa. Kuusen ympärillä Marja, Hellin ja Kyllikki, Kai peittää päänsä nallella ja Eemeli suoristaa kynttilää.

Kai tarjoaa joulupukille pipareita. Pukkikaan ei enää ollut kovin pelottava, kun oltiin siirrytty ammattinäyttelijöihin. Rekvisiitaksi riitti kuitenkin nurin käännetty turkki, vanha karvahattu ja sauva.
 

Joulun kahvipöytä. etualalla Eljanderin lapset, sitten Ulla-Maija ja Senja Arkko, Marja. takana rouva Eljander ja Kyllikki.

Eljanderit seurasivat Eskoa Metsolahden Mäki-Matin myymälänhoitajina.

Joulupöydässä Reino Kauppinen pöydän päässä . Raili ja Leena Kauppinen syömässä.

Joulupöydässä oli tarjolla perinteellisiä suomalaisia jouluherkkuja. joulupöytä on pysynyt lähes samanlaisena vuosien saatossa, lisää on tullut eksoottisia juustoja ja hedelmiä. Pois on jäänyt vain luumukisseli.

Radio oli siihen aikaan viihteen keskipiste. Ohjelmaa tuli toki vain päiväsaikaan ja juhlapyhinä se oli tietenkin arvokasta. Jumalanpalveluksia, professori Rautavaaran esitelmiä luonnonkasveistamme, musiikkia, onneksi myös kuunnelmia.

Maanantai-illan kuunnelmat olivat seuratuinta ohjelmaa lauantain toivottujen lisäksi.

Pentti Jämsen sylissään Kai joulutikkari suussaan. Olisiko Eemelin lasissa nyt sitä kaupan viinaa.

Kerran taas Eemeli muisteli nuoruuttaan  ja rautatienteon aikaa. Se oli aikaa ennen kieltolakia. Silloin sai valtion viinaa ja se oli hyvää viinaa, Eemeli muisteli. Mainittakoon, että Eemeli oli rautatienteon aikaan vähän toisella kymmenellä oleva pojankloppi.

Joulunpyhät olivat vierailuiden aikaa. Usein nähtyjä  olivat Kauppiset Lievestuoreelta.

Kuvassa Leena Kauppinen, Impi Kauppinen, Reino Kauppinen ja Leena Kauppinen.

Oudompi vieras oli Emil Puttonen Metsolahden talon vanha isäntä. Hän tuli tapaninpäivänä kylään ison seipään  kanssa ja uhkasi kaataa uunin, jollei saisi viinaryyppyä. Vasta paljon myöhemmin  ymmärsin, että tämä oli ikivanhaa nuuttipukkiperinnettä, joika oli siirtynyt tapaninpäivään.

Emil Puttonen oli kai jotain kaukaista sukuakin, en kyllä muista kuinka, eikä enää voi keneltäkään kysyäkkään.

joulunpyhinä oli aikaa muisisoidakin. Kai kuuntelee, melodikassa Juha ja nokkahuilussa Esko.

Marja soittaa nokkahuilua, Juha haitaria.

Haitari on Eskon , joka itse asiassa ainoana osasi sillä soittaa. Vanhempieni ihastukseksi olin kyllä opetellut Työväen marssin diskanttipuolella. Eemelikin mielellään veteli autuaana haitaria ja kyseli sitten : Tunsitko?

Kesämaisema mäeltä Pellonpään suuntaan.

Pyykkipäivä.

Vasemmalta Kyllikki, Esko, Aino mummo, Juha, Eemeli, Hellin ja Kai sekä Marja.

Vuonna 1958 läheisestä Metsolammesta tuli valtavasti rapuja. Niitä keitettiin saunapadassa ja syötiin

myyntiinkin niitä riitti. Rapuja pyydystettiin rapumerroilla. Lapsista oli hauska pyydystää rapuja kivenkoloista  syötillä, kun rapu tarttui saksilla syöttiin oli se helppo nostaa käsin rannalle.

Kai, Kyllikki ja Esko rapukekkereissä.

Kyllikki ja Esko pyykinpesussa

Naiset olivat pulskia ja miehet hoikkia.

Pentti ja Kai ovat olleet kalalla.

Rapujen lisäksi läheisestä Leppävedestä tuli kalaakin . Pentin isä oli ollut ammattikalastaja ja perinne jatkui kolmanteen polveenkin.

Onkimisen lisäksi kalastettiin katiskoilla ja verkoilla. Eemelin kanssa verkkoja nostettaessa opin jo varhain, että venettä ohjattiin kiroilemalla.

Taidekuva talvesta taskukameralla

Kevättalvella tulivat hankiaiset ja ja mäessä kun oltiin päästiin pulkkamäkeen.

Kuvassa Hellin vetää Marjaa ja Juhaa. Taustalla näkyy hyvin ratapenkere, joka oli  hallitseva maisema.

Kevättalvella talon nurkalla teikattiin, eräänlainen rahapeli, jossa heitettiin kolikoita.

Marja, Kai ja Aino mummo, rappusilla Hellin ja Juha

Hellin, Juha ja Aino

Hellin ja pilliklubi

Kyllikki poimii vadelmia.

1960 Juha täytti 14 vuotta

Marja ojentaa kukkia veljelleen.

Vieraina olivat Kauppisen sisarukset Leena ja Raili.

Koulaisten velvollisuuksiin siihen aikaan kuului kerätä 120 kasvia, kuivata ne prässissä, tunnistaa ja luetteloida ne  eli varustaa ne lapulla , josta ilmeni suomenkielinen nimi, kasvupaikka ja latinankielinen nimi. Siskoni Marja oneksi hoiti kasvien keräämisen ja kuivattamisen, minulle jäi vain laputtaminen ja ulkoaopettelu. Nehän piti tietenkin osata ulkoa, vieläkin muistan

Tussulago farfara, leskenlehtihän se.

1962 Aino täytti 60 vuotta

Mukana Hellin, Hilja Toivainen, Pentti, Impi Kauppinen ja tuntematon rouva.

Viimeisiä kertoja kaikki yhdessä. Aino, Kyllikki, Juha, Hellin Eemeli, Esko, etualalla Kai.

Junia, autoja, lentokoneita

Pönttövuoren tunneli oli silloin Suomen pisin rautatietunneli. Eskon palsta oli tunnelin  vieressä. Junat kuuluivat

olennaisesti lapsuuden maisemaan.

Höyryjuna puksuttaa penkereellä.

Metsolahden pysäkki oli toiminnassa vielä 1970 luvulla.

Lapsuudessani Metsolahteen kuljettiin junalla. Välillä Jyväskylä -Vaajakoski- Lievestuore oli vilkas paikallisliikenne vielä

1960-luvulla.

Aluksi liikennettä hoitivat höyryveturien lisäksi ns puumotti, eli moottorijuna, kiskoliikennebussit ns. lättähatut korvasivat 1960-luvulla pitkälti höyryveturit.

Metsolahden pysäkiltä useimmiten käveltiin rautatietä pitkin talolle. Liikenne rautatiellä oli kuitenkin niin vähäistä, ettei siitä vaaraa aiheutunut, varsinkaan kun junien nopeudet eivät olleet nykypäivän luokkaa.

Vielä yksi kuva rautatien rakentajista. Vasemmalla Aleksi Matilainen, Henriikan puoliso ja Ainon isä.

Kyllikki kertoi aikoinaan romanttisen tarinan Aleksista. Aleksin äiti olisi ollut kartanon tytär, joka olisi karkoitettu kartanosta suhteestaan venäläiseen laukkuryssään. Täältä olisi lähtöisin Aino mummon ja vielä Hellininkin tumma verenperintö.

Eemeli poseeraa Pentin moottoripyörällä.

Pentti Jämsenillä oli jo Metsolahdessa asuessaan Jawa moottoripyörä. Pentti oli sivutoiminen Kansa yhtiön vakuutusasiamies  ja tarvitsi työssään moottoripyörää. Lapsuuden unohtumattomia kokemuksia oli kun pääsi Pentin moottoripyörän kyytiin bensatankin päälle jäälle ajelulle.

Kuvassa bemari jollaisen Pentti sitten hankki.

Penttiä poltteli autokuume ja Eskon veli Paavo Pesonen hankki opetusluvan. Nimismies oli kysynyt  millaiselle sukulaiselle on tarkoitus antaa opetusta. Paavo oli vastannut totuudenmukaisesti: "veljen vaimon siskon mies". Täytyyhän niin lähisukulaiselle opetuslupa antaa oli nimismies sanonut.

Bemarissa oli vähän huonot renkaat ja matkalla Jyväskylästä Metsolahteen saatettiin joutua paikkaamaan renkaita montakin kertaa. Muuten kyyti kyllä oli hulppeata.

Bemari vaihtui aikanaan toiseen saksalaiseen laatutuotteeseen Trabantiin.

Tämä talolle johtava ylämäki jouduttiin kyllä usein työntämään Trabanttia.

Eskokin hommasi ensimmäisen autonsa 1960-luvun alkupuolella. Se oli Skoda Octavia Combi.

Lentokoneita? Niitä ei näkynyt.

Tämän kartan avulla pitäisi Metsolahti löytyä.

90-luvun alkupuolella käymässä Aku Jämsen, Hellin Jämsen, Salme, Anne ja Marika.

Aino mummo kuoli 1964, samoihin aikoihin Esko perheineen muutti Kokkolaan ja näin käynnit Metsolahdessa harvenivat, varsinkin kun Eemelikin alkoi suhtautua vierailijoihin ynseästi, " Mitä työ tänne tulitte" saattoi hän kysyä. lopulta vierailut loppuivat kokonaan ja Eemeli jäi yksin viettämään Kummu Jussin varjoelämää.

Mahtaako joku tietää tarkemmin Kummu Jussista,  siitä kuitenkin puhuttiin kun tarkoitettiin vanhanpojan erakkoelämää.

Eemelikin kuoli 1987, jonka jälkeen siellä käytiin muutama kerta.

Aika rappiolle talo oli mennyt, eikä sieltä ainakaan mitään aarteita löytynyt, jonninjoutavaa romua sitäkin enemmän, kasvimaat olivat hävinneet, marjapensaat villiintyneet, lisääntyneet olivat vain erilaiset kojut ja romukasat.

1994 aloitettiin Jyväskylä-Pieksämäki radan oikaisutyöt ja uusi Pönttövuoren tunneli rakennettiin. Eskon palsta jäi rautatien oikaisun alle. Talo, joka häämöttää kuvassa keskellä säilyi vielä jonkin aikaa rautatien rakentajien tukikohtana, mutta nyttemmin sekin on purettu. Esko sai kaiketi asiallisen korvauksen talosta ja palstasta, mutta lapsuuden maisemat ovat toki lopullisesti hävinneet.

Idea tähän blogiin tuli  Kari Lambergin julkaisemasta " Minun Metsolahteni" kirjasta, jota selaillessa palautui  muistoja Metsolahdesta ja sen asukkaista mieleeni. Kiitos vaan kirjasta Kari.

Teinkin sitten muistisairaudesta kärsivälle isälleni Ifolor Metsolahti-kirjan. Kun kuvat kerran oli valmiiksi kerätty olikin helppo

tehdä blogi, varsinkaan kun blogissa ei tarvitse välittää kirjan rajoituksista. Näköjään blogi vaan paisui paisumistaan, Onneksi sitä ei ole pakko lukea, onkin se tarkoitettu muistitiedoksi lähinnä itselle ja mahdollisesti jälkipolville.