Nyt näköjään vihdoin pääsee blogiin, koko päivän on tullut vain virheilmoituksia kun on yrittänyt avata kojelaudan.

Oli tosiaan tarkoitus viedä vaari Tukholman risteilylle, mutta ei hän sitten jaksanutkaan, Tukholman risteily supistui matkaksi palveluautolla Citymarkettiin, siellä juotiin päiväkahvit muiden eläkeläisten kanssa, pelattiin hedelmäpelejä ja ostettiin arpoja, huom. voitin hedelmäpelissä 25 euroa ja arvallakin 7 euroa. Tuli halvemmaksi kuin Tukholman risteily, vaikkei sekään maksanut kuin 6 euroa hytti, Viking Clubin tarjouksena. Vähän aavistelin, että näin saattaisi käydä, enkä tilannut aterioita etukäteen.

Kun koko päivän vietti vanhusten talossa, intoni muuttaa palvelutaloon hieman laski. Tarkemmin tutkiessa asukkailta jääneet kirjatkin olivat etupäässä Valittujen Palojen  Kirjavalioita ja ammoin unhoon jääneitä vuosikymmenien takaisia bestsellereitä. Käytiin kuulemassa musiikkiesityskin. Sota-ajan iskelmät nyt vaan eivät oikein minuun purreet. Mitähän minulle aikanaan lauletaan, kun nuoruuteni rock-tähdet taitavat jo suurimmaksi osaksi olla vainajia.

Se multimediaviesti oli vain vaarin kuvalla varustettu syntymäpäivätoivotus, vähän ajattelinkin mahdatko saada sitä auki, ne vaativat omat asetuksensa puhelimeen.

Mitäs muuta. Auton jarrut korjattiin 440 euroa, olisi se teipinpala tullut halvemmaksi. Äidin läppäri on taas kunnossa, minä en siihen kyllä enää koske vaikken tiedäkkään mistä vika johtui.

Äiti kävi tänään Uutisvuodon nauhoituksessa Pasilan eläkeläisten kanssa, minä en lähtenyt. En lähde Tosi TV:seen, seuranäytelmiin enkä Facebookiin, enkä Kanarian saarille. Lontooseen kyllä heti kun hampaittenpaikkaukselta ja auton korjaamiselta jää rahaa.