Nyt kyllä menee jo hermot auton kanssa. Jo viime sunnuntaina lakkasi kulkemasta ja hinattiin korjaamolle. Kun viikolla soitin, niin eivät olleet ehtineet katsoakkaan kun on niin kiirettä pakkasten takia kun autot hyytyvät. Miten sitten eilisen jälkeen, pääkaupunkiseudulla 260 kolaria, ties kuinka monta autoa osallisena, minun autoni on varmaan korjausvuorossa loppukesästä 2016, no sittenhän minulta jo varmaan otetaan korttikin pois.

Kaikki teknologia ottaa nyt niin hirveästi päähän, että taidan liittyä Veikko Huovisen, Tuomas Kyrön ja Pertti Heikkisen kanssa luddiittien heimoon, Muutan Vienan Karjalan korpeen hirsimökkiin ja syön vain itse kerättyjä marjoja ja sieniä, luen tuohuksen valossa Jack Londonia ja Karl Maytä e-kirjastani jota käyn Petroskoissa lataamassa.

Eskon kävin viemässä Laitilaan veteraanikuntoutukseen. Tuntui ihan hyvältä paikalta, juttelin pitkään hoitajan ja lääkärin kanssa Eskon kunnosta, kyllä siellä ainakin pidetään hyvää huolta Eskosta. Oli mukava kulkea junalla ja taksilla, taksin maksoi KELA. Junassa on hyvä lukea e-kirjaa, menomatkalla vain vieressä oli mustalaismies, joka puhui kovalla äänellä koko ajan puhelimeen autokaupoistaan, olisi edes tehnyt hevoskauppoja.

Täällä on taas aivan hirveä ilma, pakkasta lähes 20 astetta ja ihme kyllä luntakin tupruaa, onneksi ei tarvitse ulos lähteä. Iltapäivällä menen Juttutupaan tapaamaan entisiä työtovereitani Pasilasta. Paras valmistautua molemminpuoliseen järkytykseen, ihmiset vanhenevat 20 vuodessa ja olivatkohan ne niin mukavia kavereita, no pääseehän sieltä pois.

Esko, Laitilan kirkko ja Laitilan suojeluspyhimys

Lunta riittää