Ensimmäisen kerran aloin pitää blogia, kun Anne oli välivuoden Austraaliassa.Blogi olikin hyvä yhteydenpitoväline. Kun itse olin Annen ikäisenä kesätöissä Tukholmassa, joka 60-luvun alussa oli kyllä yhtä kaukana ja yhtä eksoottinen kuin tänään Australia yhteyttä pidettiin pari kertaa kesässä postikorteilla, mutta maailma muuttuu ja pienenee.Se blogi kuitenkin loppui, kun tauon jälkeen en enää muistanut salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Kun Anne lähti työharjoitteluun Lontooseen aloitin uuden blogin. Tällä kertaa blogin ylläpitäjä onnistui hävittämään kaikki kuvat, näin kävi kaikille muillekin vuodatus blogi- palvelun asiakkaille.Mutta ei menetetä uskoa. Nyt kun vaimo Salme lähtee ansaitulle lomalle Teneriffalle toipumaan omaishoitajan rasituksista aion pitää häneen yhteyttä blogilla muuten en kyllä aio rasittaa lukijoita sairauskertomuksilla ja muilla kotikuulumisilla.
Tein Esko isälle joululahjaksi IFI-kirjan hänen lapsuusmaisemistaan Säynätsalossa, Esko kun sairastaa Alzheimerin tautia, eikä enää jaksa keskittyä lukemiseen eikä paljon muuhunkaan, mutta palaa usein lapsuusmaisemiinsa Juurikkasaaressa. Taudin kuvaan kuuluu, ettei muista mihin pani kuulolaitteen viisi minuuttia sitten mutta muistaa hyvin kahdeksankymmenen vuoden takaisia tapauksia.
Kun kuitenkin kirjojen tekeminen on aika kallista, ajattelin julkaista samat kuvat ja tekstit blogissa kun se on aivan ilmaista ja siellähän ne säilyvät ikuisesti (sic!), Mahdollisesti tulevaisuudessa ilmestyy muitakin IFI-kirjoja ja ne myös julkaistaan blogissa. Nyt kun olen palkattomalla sairauslomalla on aikaa värkätä kirjoja ja blogia ja lääkärikin suositteli tietokonella askartelua tai käski oikeastaan pelaamaan, vaan kun se tuntuu niin typerältä. Matkakertomuksia voisin myös julkaista blogissa, jos nyt vielä jonain päivänä pääsen matkustamaan ja tietenkin, jos Anne vielä muuttaa toiselle puolelle maapalloa, mutta muuten ei ole odotettavissa facebook-  tyyppisiä päivityksiä.
Huomenna ehkä alkavat Juurikkasaari-muistot.