Aurinko laskee Bosborilla.

Turkin matkatoimistomme tarjosi kesällä syksyksi Istanbulin matkaa bonuksena vielä viikon löhöily Antalayassa.Kun Istanbul on jo kauan kuulunut toivelistaan ei muuta kun matkaan kun kerran halvalla pääsee.

Ajatus oli fiilistellä Mika Waltarin hengessä. Modernissa Istanbulin miljoonakaupungissa Mikael Hakimin hengen tavoittaminen päivässä oli kuitenkin vaikeaa.

Anatolian taivaalla haukat kuitenkin edelleen lentävät, ilkeitä agoja ei sentään näy, vai olisiko itse Erdogan sellainen.

 

Ensimmäinen yö vielä Euroopan puolella hotellissa, sitten bussilla tutustumaan Istanbulin nähtävyyksiin. Keskellä  oppaamme Hilmi. Hilmi puhui vain englantia  eikä varsinaisesti ollut historian asiantuntija. Aikataulusta kyllä pidettiin huoli ja tämä johti tuhatvuotisen historian läpijuoksuun. Pariskunta vasemmalla on Kuopiosta. Mies piti meille bussissa ravinto-opillisen luennon. Keskellä turkulainen yliopiston professori Teukka. Teukan MasaNiemi housut toimivat minulle maamerkkinä etten eksynyt ryhmästä. Muuten matkaseurue koostui etupäässä eläkeläisistä eri puolelta Suomea, varsin mukava ja homogeeninen joukko ja kun on suomalaisista kysymys mukana tietysti muutama kiintiöjuoppo.

 

Salme aukiolla Hagia Sofian edustalla. Täällä räjähti ISIS:n pommi  tammikuussa 2016 . Me olimme aukiolla marraskuussa 2015.

Itse Hagia Sofia. Nykyisin museona.                         Hagia Sofia sisältä. On se valtava.

 

Kävelymatkan päässä oli Sininen  moskeija joka kilpaili Hagia Sofian kanssa koossa ja komeudessa.

 

Aikaa pitäisi varata useampi viikko, turistiryhmässä tahtoo aika mennä odottamiseen

Koiria ja kissoja näkyi Turkissa runsaasti. Eivät kyllä pahemmin kerjänneet Joku niitä varmaan ruokki. Luin Istanbulin koirista tällaisen tarinan. Aikoinaan Turkin sotilashallitus olisi hermostunut  Istanbulin kulkukoiriin ja päättänyt pyydystää ne ja viedä ne johonkin saareen ilman ruokaa; syököön siellä toisiaan. Pitäneekö paikkansa, kuulostaa kyllä sotilashallitukselta.

Otoksia vertaillaan. Ei hätää! housut näkyvissä.

Paahdettuja kastanjoita myytiin kadulla.

Sulttaanien palatsialue Top Kapi kuuluu Istanbulin ehdottomiin turistinähtävyyksiin. Valtava alue, jota meille varatussa tunnissa ei tietenkään ehtinyt edes hahmottaa. Rantakahvilasta sentään avautui upea näköala Bosborille.Vieressä haaremin sisäänkäynti. Tämän lähemmäksi haaremia en päässyt enkä pääse.

Istanbulin matkaan  kuului myös laivaristeily Bosborin salmessa.

Janitsaarien soittokunta Istanbulin keskustassa. Janitsaarit olivat sulttaanin ryöstämiä kristittyjä, joita käytettiin  palkkasotureina. Janitsaarien torvisoittokunnat ovat vaikuttaneet länsimaisiin sotilassoittokuntiin.

Egyptistä on raahattu aito obeliski Istanbulin koristukseksi.

Istanbulista matka jatkui Turkin pääkaupunkiin Ankaraan. Välillä pysähdyttiin taas Konyan kaupungissa tervehtimässä profeetan partakarvoja.

Majoituimme Ankarassa rautatieaseman   vieressä sijaitsevaan SAS hotelliin. Kuvassa aseman kello. Täällä taas pamahti lokakuussa 2015. 104 ihmistä kuoli. Näin olimme matkallamme lähes terrorin ytimessä, vaikkei ihan kohdalle osunutkaan.

 

 

Ankara sijaitsee keskellä Anatolian vuoria ja on suurkaupunki  jossa asustaa yli 5 miljoonaa ihmistä.

Tiesitkö, että Ankara on saanut nimensä angora villasta. Täällä kasvatettiin pitkäkarvaisia lampaita ja näistä saatu villa oli tärkeä kauppatavara.

Ankaran nähtävyyksistä tutustuttiin Anatolian historialliseen museoon ja Augustuksen Rooman aikaiseen temppeliin. Ataturkin mauseleumin näimme ohimennen.

 

Anatolialaisen kulttuurin museo oli suosittu tutustumiskohde. Paikalliset koulutytötkin kävivät  tutustumassa eksoottiseen nähtävyyteen satakiloiseen viikinkiin, joka puhui omituista mongerrusta. Hienosti käyttäytyvät tytöt esittelivätkin itsensä, vasemmalla Fatima.

 

Takaisin Kappadokiaan. Ankaran jälkeen pari päivää Kappadokiassa. Osittain samat nähtävyydet kuin keväällä. Kuumailmapallolento jätettiin nyt pois. Hamamissa toki käytiin.

UNESCO:n maailmanperinnön maisemia

Matkamuistot olivat enimmäkseen paikallisten mummojen valmistamia.

Paikallista jäätelöäkin uskaltauduttiin syömään.

Taurus vuoriston ylittämisen jälkeen saavuimme Turkin aurinkorannkolle Antalayaan. Hilmi opas juoksutti meitä ympäri vanhan kaupungin. Olisi taas kannattanut tulla Alanayaan omin päin ja tutustua kaupunkiin omilla ehdoillaan. Alanayassa myös pakolliset vierailut matto, koru ja nahkaliikkeissä.

Vihdoin päästiin aurinkorannalle aloittamaan viikon löhöilyloma. Oli jo ehtinyt kyllästyttää lähes päivittäinen hotellinvaihto matkatavaroiden raijauksineen. Hotellimme Aska Washington Spa oli keskellä ei mitään. Antalayaan 40 km Lähin kaupunki oli Manavgat n. 20 km:n päässä. Oppaamme painostikin ottamaan All Inclusive paketin, mahtoiko saada provikan. Vähän mietitytti kun syömistä muutenkin oli liikaa. Loppujen lopuksi olimme kuitenkin tyytyväisiä, rahaa ei kulunut hotellissa lainkaan ja olo oli huoletonta.

Kas vain rannalle syntyi heti suomalaisten petankkiporukka.

Auringonpalvontaa marraskuussa, riippuliidäntä sentään jäi väliin.

Rohkeimmat kävivät marraskuisessa meressä uimassa.

Taitavat kokkimme puuhissaan, tässä taidetaan liekittää ohukaisia,

Kalaakin kyllä saatiin. Turkkilainen jälkiruokapöytä oli ylenpalttinen, ehkä liiankin makeaa suomalaiseen makuun .Kokit jaksoivat pipeltää uskomattomia taidonnäytteitä vihanneksista .Mitenkäs vatsa kesti ylenpalttista ruokailua. Ei se kestänytkään. Onneksi lepo ja imodium auttoivat. Aikaisemmilla ulkomaanmatkoilla olen brandy tilkalla yrittänyt pitää vatsani kunnossa. Nyt, kun All Inclusiven takia viinaa sai vapaasti, en ymmärtänyt sitä käyttää, kyllä ilmainen viina voi olla vaarallista.

 

Hotellistamme järjestettiin matkoja lähiympäristöönja jotkut käyttiväyt myös  edullisia takseja tutustumiseen ympäristöön. Aivan hotellin kulmalta kuitenkin kulki Manavgatiin Dolmus bussi joten seikkailumielellä vain sen kyytiin. Bussinkäyttö olikin yksinkertaista ja kuljettajat olivat auttavaisia, meidät ohjattiin Manavgatissa suorastaan kädestä pitäen oikeaan bussiin ja tuota pikaa olimme päämäärässämme Siden turistikaupungissa, minne Suomestakin matkoja järjestetään.

Siden amfiteatterin rauniot, tänne mahtui muinoin 15000 katsojaa.

Apollon temppelin rauniot. Side oli Rooman vallan aikana orjakaupan keskus. Täällä pidettiin suuria orjahuutokauppoja.

Me tyydyimme shoppailemaan vaatteita, jotka näin turistikauden ulkopuolella olivatkin varsin edullisia.

 

Matkan päätteeksi vielä ohjelmallinen turkkilainen ilta.

Sellainen Turkin matka. Uskaltaakohan sitä enää mihinkään lähteäkään, kun perässä seuraavat vallankumoukset ja terroristit . Näinhän kävi Egyptissä ja Tunisiassa. Minkähänlaiseen blogiin loska ja vesisade innoittavat.

Orhan Pamukia olen kyllä innokkaasti lukenut, vaikkei siitä tällä kertaa Istanbulin oppaaksi ollutkaan, Suosittelen. Olisiko Yashar Kemal jo vähän vanhentunutta.