Viime talvena sairaalassa maatessa tuli mieliteko vielä kerran päästä maailmalle. Kristina Cruises sentakia, kun olimme jo kerran olleet Punaisen meren risteilyllä ja huomanneet, että laivaristeily sopii huonokuntoisemallekkin, kun keväällä ei oikein ollut tiedossa mikä se kunto syksyllä on. Juuri tämä risteily valittiin sen takia, että ajankohta oli koululaisten syyslomaviikko ja näin tyttärenpoika Ronikin pääsisisi mukaan. Risteily oli syytä tilata jo keväällä kun vuosi sitten huomasimme, että syyslomaviikon kaikki matkat myydään hyvissä ajoin loppuun. Ja olihan siellä risteilyllä paljon lapsia, lähes kaikki isovanhempiensa mukana.

Matka alkoi Kreikan Prevezasta, josta laivalla Albanian Durresiin, jossa oli koko päiväretki Tiranaan ja Krujen vuoristokylään.

Durresista Sloveniaan Koperin rannikkokaupunkiin, Sieltä Venetsiaan ja Ravennaan. Laivamatka päättyi Kroatian Splitiin, josta lensimme takaisin Helsinkiin.

Salme otti matkalla yli 700 valokuvaa ja minäkin yli 500 ja Ronin kuvat päälle.  Kuvia olisi ollut paljon enemmänkin mutta kun sattui kaikenlaista.

Näistä ei varoiteta valokuvausoppaissa:

- ota linssinsuojus pois ennen kuvausta

- muista tarkistaa onko akussa latausta ja onko vara-akku mukana, varsinkin jos menet maahan jossa käymisestä olet haaveillut 50 vuotta ja minne tuskin toista kertaa menet

- ennenkuin poistat kuvia kamerasta kannattaa vielä tarkastaa ovatko ne todella tallentuneet johonkin vehkeeseen tai edes taivaalle

No jäihän näitä valittavaksi liiaksikin asti.

 

OSA I: PREVENZASTA KOPERIIN

 

 

 

Matka alkoi lauantai iltapäivällä 12.10.  Helsinki Vantaan lentokentältä Finnairin lomalennolla. Lento sujui hyvin ja ruoka oli Roninkin mielestä hyvää.  Myöhään lauantai-iltana saavuimme Kreikan Prevenzaan ja Kristina Cruisesin bussit veivät meidät lentokentältä laivaan jossa saimme vielä illallista ennen majoittumista.

Preveza on pieni n.20000 asukasta, merenrantakaupunki Koillis- Kreikassa. Kristina Cruises järjesti retken  jossa tutustuttiin Nikopoliksen muinaiskaupungin raunioihin. Me päätimme mieluummin kuitenkin uida Välimeressä ja tutustua omin

nokkinemme kaupunkiin. Raunoihinhan Välimeren alueella törmää joka askeleella.

Roni Välimeressä uimassa, tosin kiinnostavampia olivat meren ihmeet, pikkukalat ja minitaskuravut sekä rantaan ajautunut jättiläiskilpikonnan raato. Vesi oli vielä lokakuun puolessa välissä yhtä lämmintä kuin Kivinokassa parhaimmillaan.

Näkemiin Kreikka, Laivaan ja kohti uusia maita ja seikkailuita.

Ensimmäinen päivä merellä. auringonpaistetta, viihdettä ja ylenmääräistä syömistä.

 

 

 

 

 

 

Ensimmäiset askeleet Albanian maaperällä. Vastassa oli tietenkin Venetsialaisten linnoitus, hallitsihan Venetsia vuosisatoja Adrian merta. Alakuvassa Albanian oppaamme ja Kristina Cruisesin retkivastaava Tapio Reinhold.

Durres on Albanian toiseksi suurin kaupunki ja tärkein satamakaupunki. Muinaisten illyrialaisten asuttamalle alueelle roomalaiset perustivat Dyrrachium  nimisen kaupungin , joka oli Balkanin halki kulkeneen Via Equadiumin päätepiste. Via Equadium yhdisti Bysantin ja Länsi-Rooman, äskettäin siitä oli Helsingin Sanomissa artikkelisarja. Nyky Durresissa on n. 100 000 asukasta, Sataman lisäksi teollisuutta, yliopistoja ja vilkas rantaelämä.

 

Modernia Durresia, moskeijoita ja vähemmän modernia elektroniikkaa.

Vanha piha turkkilaisten ajalta, pylväs säilynyt roomalaiskaudelta.

Rooman aikaisen amfiteatterin rauniot.

 

Oikealla rakennetaan uutta yliopistoa, taustalla partisaanimuistomerkki, joita kyllä riittää.

 

 

Matka jatkui bussilla pääkaupunkiin Tiranaan, jonka keskusta hallitsi Albanian kansallissankarin Skanderbegin ratsastajapatsas.

Toisen sankarin Enver Hoxan kuoleman jälkeen hänelle rakennettiin pyramidi Tiranan keskustaan. Ei taida kuitenkaan pysyä pystyssä kolmeatuhatta vuotta.

 

Erikoisemman köyhää ei Albaniassa tuntunut olevan, kerjäläisiä ei näkynyt missään, mitä nyt pikkupoja möivät turistirihkamaa. Puutetta ei tuntunut olevan kuin parkkipaikoista, joista käytiin äänekästä keskustelua liikennepoliisien  ja katumaastureiden omistajien välillä.

Kansallismuseon katolla on Albanian historiaa kuvaava reliefi sosialismin ajalta.

 

 

 

Kapitalistisia huveja Tiranan keskustassa.

 

Tiranasta ylös vuoristoon Krujen ikivanhaan kaupunkiin. Kruje on Albanian kansallissankarin Skanderbegin kotikaupunki. Skander , mukaelma Aleksanterista, beg turkiksi herra, siitä nimi Skanderbeg.Täällä on Enver Hoxan tyttären piirtämä Skanderbeg museo, joka oli obligatorinen tutustumiskohde. Täällä oli myös ainoa näkemämme turistikrääsän  myyntikuja ja olihan siellä myös Skanderbeg konjakkia.

 

 

Albanian symboli ja lipunkin aihe on kaksipäinen kotka, Kaksipäinen kotka on peräisin bysantin ajoilta, jolloin se symboloi Länsi-Rooman ja Bysantin valtaa. Sittemmin Venäjän keisari otti kaksipäisen kotkan symboolikseen, korostaen näin keisarinvallan jatkuvuutta Rooman ja bysantin ajoista asti. Mekin  Helsingin kauppatorilla käydessämme törmäämme tähän ikivanhaan symbooliin.

 

Vuoriston maisemat olivat upeita.

 

Krujen kaupungissa oli muitakin sankaripatsaita. Täällä on tiettävästä maailman ainoa George W. Bush tyhmemmän patsas.

Enver Hoxhan arkkitehtityttären piirtämä Skanderbeg museo. Vieressä vanhemman Hoxhan  arkkitehtuuria. yksi 750000 imperialisminvastaisesta bunkkerista. Olisipa Enver elänyt pitempään niin jokainen kolmesta miljoonasta albaanista olisi saanut oman bunkkerinsa.

En päässyt kuvauttamaan itseäni Enver Hoxan patsaan  vierellä. ei ollut jäljellä patsaita. Ei ole jäänyt kuin vaivainen kahvikuppi. Sen äärellä voi muistella kuinka me maolaiset pilkkasimme Tricontin väkeä: "Enver Hoksaa, Castro ei!"

 

Sitten oli vuorossa meripäivä kun siirryimme Albanian Durresista Slovenian Koperiin. Laivalla riitti tekemistä.Sauna oli aamukuudesta iltakymmeneen lämpimänä, Ronin kanssa saunottiinkin ahkerasti.Uima-altaan vesi oli jos ei nyt lämmintä niin virkistävää, poreallas  kuului ylellisyyksiin. aikuisille oli Diskoiltoja 60 ja 70 luvun teemoilla. Risteilyemäntä kysyi 60-luvun illassa oliko kukaan ollut vanhan valtauksessa. Nousi siellä jonkun muunkin käsi pystyyn suureksi hämmästyksekseni. Olinpa tunnistavani entisen vallankumouksellisen Timo Luopio Linsiön. En ollut kuitenkaan aivan varma, ei hänellä silloin ollut kaljua ja harmaata partaa. Taitaa olla vanhan valtauksen kanssa sama kuin Jimi Hendrixin konsertissa  Kulttuuritalolla,  kaikki siellä tuntuvat olleen. Lapsille oli  laivasuunnistusta (Slovenia kuitenkin löytyi! ) ja komentosiltaan tutustumista. Ja bluesmaisteri Erkki Hot Dog Honkasalo paistoi jättihampurilaisia. Keittiö henkilökuntaan kuulunut Hot Dog Honkasalo piti tosiaan blues konsertin omista keittiöaiheisista kappaleistaan mm. Kuuma kylmäkkö.  Kristiina Cruisesin risteilyihin kuuluu  myös asiantuntija luennoitsija. Tällä kertaa se oli pastori Antti Kylliäinen. Hän luennoi hyveistä . Roni kysyi mitä ne hyveet ovat. En minä keksinyt muuta kuin omenahyveen. Luennolla ehdin kuitenkin nukahtaa ennenkuin päästiin omenahyveeseen.

 

Albania jää taakse.

 

Roni näyttää mallia miten hukataan laivakortti. Oppi meni hyvin perille, mutta siitä myöhemmin.

 

Laivan henkilökunta esiintyi meille muoti showssa.

Suikeroita iltapalaksi.

 

Pastori Kylliäinen. Hän herätti aikoinaan kirkollisissa piireissä pahennusta väittämällä että helvettiä ei ole.

 

Ja tähtivieraana oli takavuosien tangoprinsessa Sanna Pietiäinen. Ihan hyvinhän hän lauloi.

 

Juha ja Roni mielipuuhassaan.

 

Keskiviikkona 16.10. saavuttiin Koperin  satamakaupunkiin Sloveniassa. Kristina Cruises oli järjestänyt kokopäiväretken Slovenian pääkaupunkiin Ljubjanaan. Kun meidän seurueeseemme kuului vanhuksia ja lapsia päätimme tyytyä omatoimiseen kävelyretkeen Koperin kaupungissa.

Slovenialla on vain 40 kilometriä rantaviivaa.

 

Titon aukion laidalla oli kirkon torni, jonne Roni ja Salme kiipesivät. Minä tyydyin vahvistamaan sydäntäni kahvilla ja konjakilla aukion toisella laidalla.

 

Koperin vanhankaupungin kujat olivat kapeita, arkitehtuuri oli saanut Italiasta vaikutteita ja oli viehättävää.

 

Titon aukio ja Pretoriaanien palatsi.

 

 

Mitäs mielenkiintoista mahtaa kadulla näkyä? Jaaha.

 

Koperin kaduilla ihmettelimme suurta nuorison määrää ja kaikki mussuttamassa pikaruokaa. Jäljestäpäin selvisi, että Koperissa oli yliopisto ja ilmeisesti oli ruokatunnin aika.

Koperin entinen tulliportti ja  vanha suihkulähde.

Vanhaa Koperia

Koperissa olisi ollut mahdollisuus keskellä kaupunkia päästä uimaankin, mutta kun ei kukaan muukaan...

 

 

Pikaruokaa Koperissa. Kuppilan seinällä maalas Koperin vanhasta kaupungista.

 

 

Koperista kohti Venetsiaa.

 

Illalla vielä risteilyyn kuulunut  kolmen ruokalajin illallinen kun piti pukeutua ja käyttäytyä hienosti. Minunkin täytyi ennen risteilyä nöyrtyä  ja mennä Itäkeskuksen läskimiesten XLLLL-kauppaan ostamaan vaatteita.

 

OSA II  VENETSIASTA SPLITIIN

 

Torstaina 17.10. saavuimme varhain aamulla Venetsian laguunille. Olimme viimeisiä, jotka saavat nauttia upeista näkymistä kun risteilyalus ankkuroi Venetsiaan, vuoden kuluttua risteilyalukset eivät enää saa tulla Venetsian laguunille. Näkymät ovat tosiaan upeita, mutta niin on Helsinkiinkin saapuminenkin, joka toisin kuin  naapurinsa, Tukholma ja Tallinna ei ole tuhonnut merellistä keskustaansa.

Laiva lipui läheltä ohi pyhän Markuksen toria, oikealla näkyvätkin Venetsian maamerkit Campanella ja Dogen palatsi.

 

Me olimme varanneet vesibussiretken Muranon ja Buranon saarille. Venetsia ydinkeskustaan emme tällä kertaa menneet, olimmehan siellä käyneet jo 1989 kun Marikakin oli mukana.

 

Muranon saari on maailmankuulu lasiteollisuudestaan. Aikoinaan Venetsian Doge määräsi lasitehtaat siirtymään tulipalovaaran  takia Muranon saarelle. Pääsimme tutustumaan yhteen saaren lukuisista lasitehtaista. Vasemmalla kuvassa on tehtaan suomalainen opas Riitta. Ulkomaille naidut suomalaistytöt taitavatkin olla Suomen huomattavin vientituote metsäteollisuuden jälkeen.

 

 

 

Lasinpuhaltaja työssään. Kuvan ottamisen jälkeen tämä hieno maljakko särkyi lasiin jääneen pintajännityksen takia.

 

Muranon lasia. Oli se kuitenkin niin kallista, ettei köyhällä eläkeläisellä ollut varaa tuliaisiin.

 

 

Matka jatkui  vesibussilla, vaporetolla Buranon saarelle. Venetsian liikenne hoidetaan vaporetoilla, autoilla ei ole asiaa Venetsian keskustaan.

 

Buranon saari on tunnettu pitsinnypläyksestä ja värikkäistä taloistaan. Kaikki kuljetukset hoidetaan luonnollisesti vesitse.

 

 

Buranon taloja. Talot kuulemma maalattiin värikkäiksi siksi, että kalastajat erottaisivat mereltä tullessaan sumussa oman talonsa.

Yksi kymmenistä pitsikaupoista.

 

Roni ilmoitti jo keväällä mitä hän odottaa matkalta, saada maata hytissä yläpedillä ja lukea Aku Ankkaa sekä syödä Italiassa pitsaa. Tässä se Italian pitsa on ja hyvää onneksi oli.

Venetsia perustettiin kansainvaellusten levottomina aikoina Venetsian laguunin äärelle Po-joen suistoon. asukkaat katsoivat olevansa paremmin turvassa rämeitten keskellä. Vähitellen Venetsiasta tuli Välimeren  mahtivaltio. Venetsian vallan  jäänteitä tapaa kaikkialla Välimeren alueella.

 

Illansuussa matka jatkui kohti Ravennaa.

 

Ravennan satama oli n.10 kilometriä sisämaahanja meille oli järjestetty shuttlebussikuljetus keskustaan. Sataman vieressä oli uimaranta, jossa ihmisiä näkyi kahlailemassa, mitä lie etsiskelivät, uimaan ei kuitenkaan kukaan uskaltautunut, emme siis mekään.

Viereen oli ankkuroitu vähän loisteliaampi risteilijä.

Ravenna on kuuluisa bysantinaikaisista muistomerkeistään. Vasemmalla San Vitalen basilika, oikealla Galla Placidian mausoleumi. Missään muualla ei ole säilynyt bysantin aikaista kirkkoarkitehtuuria, siis vuosisadalta 500 jkr!

 

 

Yllä mosaiikkitöitö San Vitale basilikasta, ovat siis säilyneet 1500 vuotta ja vieläkin häikäisevät taidokkuudellaan.

 

St Apollinare Nuovon basilika. Sisällä mosaiikki itämaan tietäjistä.

 

Danten hauta. Täältähän se hyvekin löytyi.

 

Piti vielä maistaa paikallista herkkuakin piadina leipää.

Ravenna on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019, silloin uudestaan.

 

 

Kohti viimeistä kohdetta Kroatian Splitiä.

 

 

Lauantaiaamuna 19.10. saavuimme Kroatian Splitiin. Tähän asti matka oli sujunut hyvin. Meri oli tyyni, Ruoka pysyi hyvin sisällä, eikä muitakaan vaivoja ollut. Mutta lauantaiyönä kolmen aikaan alkoi tapahtua. Hirveä kolaus jota seurasi surkea parkuminen, Roni oli pudonnut unissaan yläpetiltä. Seurauksena olivat ruhjeet suun seutuvilla, aamiaisenkin Roni söi pillin avulla vähän kuin Ijäksen Katsastus elokuvassa. Vammat ovat onneksi jo ajat sitten parantuneet.

 

 

 

Eikä siinä vielä kaikki. Laivalla oli sellainen systeemi, että laivakortti leimataan mennen tullen. Näin varmistetaan ettei kukaan jää laivasta. Minähän huolellisena miehenä säilytin laivakortin lompakossani. Kun poistuin Splitissä laivasta leimautin korttini ja olin juuri laittamassa korttia takaisin lompakkoon kun avautui huikaiseva näkymä Splitin satamaan ja vuoristoon. Kuvahan siitä piti ottaa. Vanha mies ei kuitenkaan pysty kovin moneen asiaan yhtä aikaa, joten samalla kun otin kuvaa lompakko putosi kädestäni mereen. Lompakko oli kuitenkin kevyt, siellä oli vain laivakortti ja luotto- sekä pankkikortti  ja 30 euroa. Näin lompakko pysyi pinnalla parikymmentä minuuttia. Laivan henkilökunta  ehti jopa auttaa lompakon pyydystämisessä. narulla ja ämpärillä lompakko ei kuitenkaan pelastunut. Haavia ei kumma kyllä löytynyt, täytyyhän laivassa haavi olla, kun siellä kerran on uima-allaskin. Lompakko sitten upposi Adrian mereen. Onneksi olin jättänyt muut  30 korttia kotimaahan. ( miksi niitä tarvitaan niin monta? ) ja kun oli risteilyn viimeinen päivä käteistä rahaakaan ei paljoa ollut. Vahinko ei siis ollut kovin suuri. Senverran kuitenkin harmitti, että Splitin vierailu jäi turhan lyhyeksi kun oli vielä ne Roninkin ruhjeet. Kävimme  vain  Spliti torilla ja käveltiin rantabulevardilla.

 

Splitin perusti Rooman keisari Diocletianus, joka oli täältä päin kotoisin. Hän rakennutti tänne huvilan tai linnan jonka muurit edellen ympäröivät Splitin vanhaa kaupunkia.

 

Splitin toria

 

Splitin satamasta lähtivät valkoiset laivat pitkin Kroatian saaristoa.

Kroatiaan tekisi mieli palata joskus pitemmäksikin aikaa.

Me kuitenkin lähdimme bussilla lentokentälle ja takaisin kylmään Suomeen. Toki käytiin ensin saunassa ja vielä kerran uima-altaassa polskuttelemassa.