Mäki-Matin Metsolahden myymälä, jonne Esko siirtyi myymälänhoitajaksi 1948

Perheeseen kuuluivat vuonna 1950 1946 leskeksi jäänyt mummo Aino Asikainen, 1948 syntynyt Marja , vaimo Kyllikki, 

1946 syntynyt poika Juha ja Esko

.

kuvassa Aino Asikainen, Hellin Jämsen  ja Juha Metsolahden pysäkin rappusilla.

Myös Kyllikin sisar Hellin seurasi mukana Kinkomaalta Metsolahteen.

Vasemmalta Henriikka Matilainen, Ainon äiti, Aino Asikainen, Juha Pesonen, Kyllikki Pesonen.

Siihen aikaan ei juuri ollut vanhustentaloja, joten Henriikka mummostakin huolehdittiin.

 

kesällä 1951 Juhalla oli 5-vuotis syntymäpäivät. Näin huomattavaan tapahtumaan kutsuttiin tietysti kaikki lähitienoilla olleet sukulaiset.

Kuvassa vasemmalta Reino Kauppinen, Impi Kauppisen puoliso, Impi Kauppinen, Ainon sisar, siis Kyllikin täti, Impin edessä Impin tyrär Raili Kauppinen, Esko Pesonen, Kyllikki Pesonen, Kyllikin sylissä Marja, Aino Asikainen edessään polvihousuinen päivän sankari, Yrjö Toivainen, Ainon sisaren Hiljan poika, Pentti Jämsen, Hellinin sulhanen. 

 

Syntymäpäiväsankari

 

Lastenjuhlat hiekkalaatikolla.Päivänsankari istuu öljytynnörillä. rusettipäinen tyttö istumassa on Raili Kauppinen, rusettipäinen tyttö seisomassa sormet suussa on Marja Pesonen. Poikia en muista ollenkaan varmaan kylän poikia Syylin poikia, Lapion poikia... Oikealla seisomassa Anja Syyli. Aikuiset muistavat hänet siitä kun jossain leikissä hän oli äiti ja sanoi sittemmin hokemaksi muuttuneen pula-ajan viisauden: " äiti söö jos jää".

 

Mäki-Matin naapurissa asui leskeksi jäänyt Elsa Jämsen poikansa Pentin kanssa.

 

 

 

Elsa Jämsen, Hellin ja koira Jämsenien mökillä. Mäki-Matti häämöttää klinosten takana.

 

Niinpä Pentistä ja Hellinistä tuli pariskunta ja Hellin muutti Jämsenien mökkiin.

Hellinin ja Pentin hääkuva

 

Hellinille ja Pentille syntyi tytär Heljä. Hänen kohtalonsa oli kuitenkin traaginen.Heljä sairastui kolmen vuoden ikäisenä leukemiaan ja kun silloin ei tätä tautia osattu parantaa menehtyi hän siihen.

 

Kesäpäivänä Jämsenien pihalla. Rappusilla istumassa Yrjö Paananen, Elsa Jämsenin uusi aviomies. Oikealla rappusilla istuu Pentti Jämsen. Etualalla istumassa Elsa Paananen ent. Jämsen.Elsan vieressä Tuulikki Paananen, Yrjön tytär, Hellin Jämsen  sylissään tuntematon poika, sitten Juha Pesonen raapii päätään. Taaempana Saima Syyli?  Esko Pesonen kainalossaan Toini Puttonen.

 

 

 

Perhekuva vuodelta 1949, taustalla Mäki-Matin sauna.

 

Romanssit kukoistivat Metsolahdessa, leskeksi jäänyt Aino mummo löysi parin Metsolahtelaisen Myllyn talon vanhapoika isännästä Emil Mäkisestä.

Kuvassa Aino Mäkinen ent Asikainen os. Matilainen sylissään Heljä Jämsen, ja Emil Mäkinen.

 

 

 

 

Henriikka mummokin kuoli ja haudattiin Kelkkamäen hautausmaalle. Sinne on haudattu kaikki muutkin keskisuomalaiset

Pönttövuoren itäpuolelta olevat sukulaiset.

Kuvassa Matilaisen sisarukset puolisoineen. Vasemmalta Emil Mäkinen. Aino mummon uusi puoliso, Elma Matilainen, 

Valtteri enon vaimo, Aino Mäkinen, minun mummoni, Reino Kauppinen, Impin puoliso, Valtteri Matilainen, Hilja Toivainen, Hiljan puoliso Arvi Toivainen.

Henriikan lapsia eli Matilaisen sisaruksia siis olivat ikäjärjestyksessä Hilja, Valtteri, Aino ja Impi.

Hilja ja Impi olivat ammatiltaan ompelijoita. Siihen aikaan  ei ollut juurikaan valmisvaatteita ja varsinkin naisten vaatteet valmistivat ompelijat.

Hilja asui pienessä punaisessa mökissä Jyväskylässä Tourujoen varrella ja koulutti ainoan poikansa Yrjön suvun ensimmäiseksi ylioppilaaksi. Puoliso Arvi oli muurari ja tuhlasi rahansa polsuun ja biljardiin. Polsu oli Jyväskylän työväenravintola ja nimen Polsu pohjana oli tietenkin bolsevikki.

 Valtterista en tiedä juuri mitään. Valtteri ja Elma asuivat Lievestuoreella. Olisiko Valtteri ollut tehtaalla työssä. Todennäköisesti, olihan selluloosatehdas paikkakunnan suurin työllistäjä. Valtteri oli ollut nuorena hurja mies, istui kuulema vankilassakin miestaposta.

Impi asusti myös Lievestuoreella Kauppilan talossa. Hänen ompelutoimintansa oli laajempaa, sillä hänellä oli koko ajan useampia oppityttöjä, jotka ompeluopin lisäksi auttoivat talon töissä. Myös kaikki Asikaisen tytöt olivat jossain vaiheessa Impillä oppityttöinä.

 

Impin oppityttönä oli myös Asikaisen sisaruksista keskimmäinen Eila. Eila tapasi Lievestuoreella tehtaantyöläisen nimeltä Tauno Arkko ja he menivät naimisiin.

Kuvassa ensimmäinen lapsi Ulla-Maija on jo syntynyt.

Keskellä Taunon äiti Elsa Arkko. Tauno oli Elsan synnyttämä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Siihen aikaan tällainen oli aikamoinen häpeä. eikä tämä varmaan voinut olla vaikuttamatta Taunon myöhempään elämään.

Myllyn talossa vierailivat usein kaikki Asikaisen sisarukset perheineen.

Kuvassa Arkot, Tauno, Ulla-Maija, Senja ja Eila.

 

Heljä Jämsen Myllyn talon pihalla

 

Emil Mäkinen ja Kyllikki Pesonen Myllyn talon navetan nurkalla.

 

Juha Pesonen, Esko Pesonen ja Raju koira Myllyllä.

Vierailut Myllyllä jatkuivat, vaikka Esko perheineen muuttiJyväskylän pohjoispuolelle Uuraisille myymälänhoitajaksi. Uuraisten myymälä oli valtatien varressa yksinäisellä paikalla ja Esko joutui usein matkustamaan ympäri pitäjää ja Jyväskylään myymälän asioissa, näin Kyllikin ja lasten turvaksi hankittiin susikoira, joka sai nimekseen Raju. Rajulla oli velikin Huli joka pääsi Jämsenien koiraksi. Raju oli kiltti koira ja rakasti lapsia. Muistan kuinka käydessämme Metsolammella uimassa Raju hyppäsi järveen perässämme ja kuljetti meidät käpäliensä välissä rantaan.

 

Agilityssäkin Raju olisi varmasti pärjännyt.

Eemeli vetää heinäpellolla haravakonetta Tähti hevosella.

 

Heinäpellolla Eemeli haravakoneen päällä, Kyllikki heiniä kokoamassa.

 Heinäpellolla Senja ja Ulla-Maija Eilan sylissä, Hellinin sylissä Marja ja oikealla Juha.

 

Etualalla Raju ja Juha, takana Ulla-Maija Arkko, Marja Pesonen, oikealla Hellinin sylissä itkee Senja Arkko.

 

Juhakin on päässyt Tähti hevosen selkään.

Myllyn talo, etualalla navetta takana puuliiteri.

Myllyn talo oli tyypillinen pienviljelystila Keski-Suomessa. Muutama lehmä, yksi hevonen ja muitakin elikoita kotitarpeiksi. Heinää viljeltiin eläimille rehuksi ja ilmeisesti muutakin viljaa koskapa riihessä oli puimakone. Talon varallisuus varmaankin muodostui metsän tuotoista koskapa pienviljelyksellä ei varmaan siihenkään aikaan päässyt rikastumaan.

Nimensä talo oli saanut myllystä , joka sijaitsi pienessä koskessa parin sadan metrin päässä talosta. Lapsuudessani koskessa olivat vielä myllynkivet paikallaan, muut jäljet myllystä olivat jo hävinneet. 

Pihapiireissä olivat itse talo, navetta, riihi, liiteri ja jonkun matkan päässä savusauna. Eemelin veljelle Väinölle oli lohkaistu palsta Myllyn talon vierestä. Eemelin sisko Edit oli naitu kylälle, isä Oskari oli kuollut. Äiti Ida asui Myllyä vielä Ainon ilmaantuessa.  Eemeli oli huonoissa väleissä sukulaistensa kanssa. Ida käveli jonkun selkävian takia kysymysmerkkinä ja keskusteli poikansa kanssa lähinnä haistattelemalla. Eemelin veli Väinö pelotteli minua  hipelöimällä puukkoaan vastaantullessaan ja uhkailemalla minua salvamisella. Onneksi en vielä silloin tiennyt mitä salvaminen tarkoittaa.

Häijyä sukua.

Lehmät vietiin kesäisin laitumelle Pönttövuoren tunnelin taakse. Lapset saivat  hakea lehmät laitumelta ja heidän tehtävänään oli ripsiä lehmiä niitä lypsettäessä, ripsiminen tarkoittaa hyönteisten karkoittamista koivunoksien avulla. Lämmin lehmänpaska varpaitten välissä tuli tutuksi. Erityisen jännittävää  oli kun kerran lehmä oli päässyt syömään äpärettä eli tuoretta ruohoa liikaa ja jouduttiin teurastamaan. Leikit saivat uusia ulottuvuuksia.

Myllyn talossa oli silloisten maalaistalojen tapaan pitkä pöytä ja tupaa kiertävät penkit.   Tupaa hallitsi iso leivinuuni. Lasten mielipaikka oli uuninpankko. Siellä oli varsinkin talvella hauska kelliä lämpimässä.

Kesäisin tutustuttiin maalaistalon elämänmenoon, vaikka oltiinkin liian pieniä osallistumaan töihin. Maitotalous tuli tutuksi kirnuineen ja separaatoreineen. Maidotkin vielä silloin jäähdytettiin järvestä kiskotuissa jäissä.

Maalaisjoulu maatalossa on jäänyt mieleen. Joulusauna savusaunassa oli ainutlaatuista.  Odotettu pukki oli ihme turjake  nurinkäännetyissä turkeissaan. Vähän pelottavakin, ei mikään punatakkinen jutustelija ja lasten ystävä. Kuusi sentään  haettiin omasta metsästä ja tapanin ajelulle päästiin reessä vällyjen alla. Lahjoista muistan kun saimme Marjan kanssa kirjan Maapallon ihmeellisiä eläimiä. Kun tutkimme  kirjan kanssa uuninpankolta löytynyttä ihmeellistä eläintä tulimme Marjan kanssa siihen tulokseen, että kysymys oli koloradonkuoriaisesta. Aikuisia nauratti, russakkahan se oli.Muistan  myös saamani vietärillä toimivan leikkiauton. Tämä tekniikan ihme kiinnosti aikuisia miehiä niin kovasti, että ehtivät rikkoa sen jo joulunpyhinä.

Loma-ajat vietettiin Myllyn talossa aina vuoteen 1956, jolloin Esko alkoi rakentaa  naapuriin omaa taloa.

 

 

 

Tauno Arkkoa kiinnosti mahdollisuus siirtyä työläistöstä isäntämieheksi Myllyn taloon. Niinpä hän houkutteli Eemelin myymään itselleen Myllyn talon. Kauppaan kuului, että Eskolle lohkaistaisiin palsta Myllyn tilasta, johon Esko rakentaisi talon. Esko saisi palstan edullisesti kun kauppaan kuului, että Eemeli ja Aino saisivat rakennettavaan taloon elinikäisen asumisoikeuden.

Eskon veli, Paavo Pesonen, joka oli rakennusmestari suunnitteli talon.Tarvittava puutavara saatiin omalta palstalta ja rakennustöihin ryhdyttiin 1956.

Talossa oli kellari, jossa oli sauna, kellarikomerot, liiteri. Keskuslämmitys toimi kellarista. yläkerrassa oli keittiö, makuuhuone ja olohuone, tilava eteinen ja ylellisyytenä vesiklosetti, jota en kyllä muista juuri käytetyn. Vintille johti portaat ja sinne olisi mahtunut kaksikin huonetta, Silloin se toimi romuvarastona, toki lapset saivat siellä kesäaikaan nukkua.

 

Esko rakensi talon lähes yksin. Apuna olivat Pentti Jämsen ja Emil Mäkinen. Ainoastaan piipun muurauksessa oli ulkopuolinen muurari. Rakennuksessa oli peltikatto joka mukavasti ropisi sateella.

 

 

Myllyltä uuteen taloon muuttivat Aino mummo ja Eemeli. Kaikki vapaa-aikansa Metsolahdessa viettivät Esko perheineen sekä Jämsenit.

Kivassa Eemeli rakentamansa vajan edustalla. Oliko Eemeli esihippi nahkaho tajuntaa laajentavine lääkkeineen.

Vanhetessaan Eemelistä kuoriutui esiin aikamoinen persoona. Eemelin elämän kohokohtia olivat olleet rautatientekoaika vuosisadan alkupuolella,Myllyn talo oli ollut rautatientekijöiden tukikohtana ja näin Eemeli pääsi nuorena tutustumaan suureen maailmaan, sotaväkipalvelus Riihimäellä ja otettiinpa Eemeli vielä varttuneena miehenä mukaan talvisotaankin.

" Ennen rautatienteon aikaan" Näin alkoivat usein Eemelin jutut. Valitettavasti Eemeli ei ollut kovin hyvä kertoja, koskapa jutut eivät ole jääneet mieleen. Olihan meillä  siihen aikaan jo  kelanauhuri, mutta nauha oli kallista, eikä tullut mieleen käyttää sitä vanhan ukon jorinoihin, rock´n roll oli tärkeämpää. 

Varmaan talvisodasta ja metsätöistä johtuen Eemeli kylmänarka ja altis kolotuksille. Ei sellaista hellepäivää, että villapaita ja välihousut olisi riisuttu. Eemelin ympärillä leijaili jonkinlaisen linimentin haju, jota hän hieroi kolottaviin jäseniinsä. Ja tietenkin Hota -pulveri oli päivittäisessä käytössä.

Myllyn kaupassa oli kai ollut jotain epäselvyyksiä. Eemeli oli joka tapauksessa katkera. Katseli Myllylle päin ja kiristeli hampaitaan  ja kiroili komunisteja ja ryssiä. Tauno oli kai jonkin sortin vasemmistolainen. Käytiinpä kaupasta vuosikausia oikeuttakin. Lopputulos jäi epäselväksi, eikä tainnut rikastuttaa  muita kuin asianajajia.

Sitä suurempi ihme oli pienelle pojalle kun tapasin vihamiehet pellon ojassa kaulakkain kallistelemassa kirkasta pulloa.

 

Eemeli oli myös saituri. kerrotaan, että sota-aikana hän olisi ansainnut  hyvät rahat myymällä pontikankeittäjille tyhjiä pulloja.

Niinpä mitään ei saanut heittää pois. Lasten tehtävänä oli käytettyjen rautanaulojen suoristaminen. Uutena vuotena ammuttiin jousipyssyllä tähtisadetikkuja taivaalle. Keväisin Eemeli kävi etsimässä käytetyt nuolet seuraavaa uutta vuotta varten. Eskon ollessa myymälänhoitaja ulkomaan hedelmät tulivat kauppaan silkkipaperiin käärittyinä. Hyvät pehmeät paperithan piti tietenkin kierrättää. Ne käytettiin ulkohuussissa pyyhkimiseen.Nyt vanhempani kuitenkin huomasivat, että Eemeli

oli kerännyt huusin ympäristöstä vähän käytetyt paperit  uudestaan käyttöön. Nyt tuli stoppi kierrätykselle.

Muistan kuinka Pentti oli kerran tehnyt minulle syntymäpäivälahjaksi  oikean pienen kaarisahan, koska olin innokas sahaamaan puita. Saha kuitenkin hävisi ja paljastui, että Eemeli oli sen piilottanut. Mitä kakaroitten kynsiin hyviä kaluja, suoristakoon vaan niitä rautanauloja.

1957 Hellin ja Pentille, jotka olivat  jo muuttaneet Vaajakoskelle syntyi poika, joka sai nimekseen Kai.

 

Kuvassa  mummo Aino Kain kanssa, Hellin seuraa  kanoja.

Eemelin mielipuuhaa oli kaikenlaisten  kojujen rakentaminen. Niinpä mäki, talo oli mäennyppylällä ratapenkereen vieressä siksi taloa  kutsuttiin mäeksi, mennään mäelle sanottiin, oli täynnä kaikenlaisia tilapäisiä vajoja ja lauta sekä romukasoja, mitään ei heitetä pois.

Eläimiä mummolla oli kanoja vakituiseen, yhtenä kesänä oli lehmäkin.

Kyllikki ja tunnistamaton mies kasvimaalla.

 

 

 

Etelärinteeseen raivattiin iso kasvimaa. Kasvatettiin ainakin porkkanoita, nauriita, retiisejä, herneitä oli myös ja mansikkamaa, tomaattejakin  kasvatettiin. Perunoita kasvatettiin kolmen perheen tarpeisiin iso ala.

Hellin kasvimaalla, taustalla näkyy Myllyn riihi.

 

 

Kevätpäivä mäellä, Eemeli karvahatussa ja Pentti vilttihatussa. Arkipukeutuminenkin oli korrektia.

 

Hellin ja Kai mäellä.

 Hellinillä silloin niin muodikas puoliturkki.

Hellin ja Juha pelaamassa korttia rappusilla.

 

Juha ja Marja pelaamassa korttia. Kortinpeluu ja tikanheitto olivat suosittua ajanvietettä.

kuvassa Esko ja Pentti sekä tuntematon pikkupoika. Edellisenä iltana on taidettu nauttia riisiviiniä.

Esko,  Pentti ja Eemeli rentoutuivat riisiviinillä, joka oli eräänlaista kiljua. Kaupan viinaa oli vain suurimpina juhlapäivinä.

Hellin ja Marja mäellä, Marjan sylissä Kai.

 

Juha vuorostaan vahtii Kaita.

.

Eemeli ja Kai kuvassa

 

Marja ja Hellin sylissään Kai.

 

Marja Kain Metsolahden olohuoneessa. Varsinainen oleskeluhuone oli siihen aikaan keittiö, jossa ruuanlaiton ja syömisen lisäksi kuunneltiin radiota ja seurusteltiin. Televisiota ei siihen aikaan ollut olemassa.

Kakku leivottiin aina kun oli merkkipäivä, syntymäpäivä, nimipäivä, juhlapyhä. Ettei vaan Parkkosellekkin , joka oli Kain nalle leivottu oma kakku.

 

Joulut, kuten muutkin pyhät vietettiin aina Metsolahdessa. Kuusen ympärillä Marja, Hellin ja Kyllikki, Kai peittää päänsä nallella ja Eemeli suoristaa kynttilää.

Kai tarjoaa joulupukille pipareita. Pukkikaan ei enää ollut kovin pelottava, kun oltiin siirrytty ammattinäyttelijöihin. Rekvisiitaksi riitti kuitenkin nurin käännetty turkki, vanha karvahattu ja sauva.
 

Joulun kahvipöytä. etualalla Eljanderin lapset, sitten Ulla-Maija ja Senja Arkko, Marja. takana rouva Eljander ja Kyllikki.

Eljanderit seurasivat Eskoa Metsolahden Mäki-Matin myymälänhoitajina.

Joulupöydässä Reino Kauppinen pöydän päässä . Raili ja Leena Kauppinen syömässä.

Joulupöydässä oli tarjolla perinteellisiä suomalaisia jouluherkkuja. joulupöytä on pysynyt lähes samanlaisena vuosien saatossa, lisää on tullut eksoottisia juustoja ja hedelmiä. Pois on jäänyt vain luumukisseli.

Radio oli siihen aikaan viihteen keskipiste. Ohjelmaa tuli toki vain päiväsaikaan ja juhlapyhinä se oli tietenkin arvokasta. Jumalanpalveluksia, professori Rautavaaran esitelmiä luonnonkasveistamme, musiikkia, onneksi myös kuunnelmia.

Maanantai-illan kuunnelmat olivat seuratuinta ohjelmaa lauantain toivottujen lisäksi.

Pentti Jämsen sylissään Kai joulutikkari suussaan. Olisiko Eemelin lasissa nyt sitä kaupan viinaa.

Kerran taas Eemeli muisteli nuoruuttaan  ja rautatienteon aikaa. Se oli aikaa ennen kieltolakia. Silloin sai valtion viinaa ja se oli hyvää viinaa, Eemeli muisteli. Mainittakoon, että Eemeli oli rautatienteon aikaan vähän toisella kymmenellä oleva pojankloppi.

Joulunpyhät olivat vierailuiden aikaa. Usein nähtyjä  olivat Kauppiset Lievestuoreelta.

Kuvassa Leena Kauppinen, Impi Kauppinen, Reino Kauppinen ja Leena Kauppinen.

Oudompi vieras oli Emil Puttonen Metsolahden talon vanha isäntä. Hän tuli tapaninpäivänä kylään ison seipään  kanssa ja uhkasi kaataa uunin, jollei saisi viinaryyppyä. Vasta paljon myöhemmin  ymmärsin, että tämä oli ikivanhaa nuuttipukkiperinnettä, joika oli siirtynyt tapaninpäivään.

Emil Puttonen oli kai jotain kaukaista sukuakin, en kyllä muista kuinka, eikä enää voi keneltäkään kysyäkkään.

joulunpyhinä oli aikaa muisisoidakin. Kai kuuntelee, melodikassa Juha ja nokkahuilussa Esko.

 

 

Marja soittaa nokkahuilua, Juha haitaria.

Haitari on Eskon , joka itse asiassa ainoana osasi sillä soittaa. Vanhempieni ihastukseksi olin kyllä opetellut Työväen marssin diskanttipuolella. Eemelikin mielellään veteli autuaana haitaria ja kyseli sitten : Tunsitko?

 

Kesämaisema mäeltä Pellonpään suuntaan.

Pyykkipäivä.

Vasemmalta Kyllikki, Esko, Aino mummo, Juha, Eemeli, Hellin ja Kai sekä Marja.

Vuonna 1958 läheisestä Metsolammesta tuli valtavasti rapuja. Niitä keitettiin saunapadassa ja syötiin

myyntiinkin niitä riitti. Rapuja pyydystettiin rapumerroilla. Lapsista oli hauska pyydystää rapuja kivenkoloista  syötillä, kun rapu tarttui saksilla syöttiin oli se helppo nostaa käsin rannalle.

 

Kai, Kyllikki ja Esko rapukekkereissä.

Kyllikki ja Esko pyykinpesussa

 

Naiset olivat pulskia ja miehet hoikkia.

Pentti ja Kai ovat olleet kalalla.

Rapujen lisäksi läheisestä Leppävedestä tuli kalaakin . Pentin isä oli ollut ammattikalastaja ja perinne jatkui kolmanteen polveenkin.

Onkimisen lisäksi kalastettiin katiskoilla ja verkoilla. Eemelin kanssa verkkoja nostettaessa opin jo varhain, että venettä ohjattiin kiroilemalla.

 

Taidekuva talvesta taskukameralla

Kevättalvella tulivat hankiaiset ja ja mäessä kun oltiin päästiin pulkkamäkeen.

Kuvassa Hellin vetää Marjaa ja Juhaa. Taustalla näkyy hyvin ratapenkere, joka oli  hallitseva maisema.

Kevättalvella talon nurkalla teikattiin, eräänlainen rahapeli, jossa heitettiin kolikoita.

 

Marja, Kai ja Aino mummo, rappusilla Hellin ja Juha

Hellin, Juha ja Aino

 

Hellin ja pilliklubi

 

Kyllikki poimii vadelmia.

 

1960 Juha täytti 14 vuotta

 

Marja ojentaa kukkia veljelleen.

 

Vieraina olivat Kauppisen sisarukset Leena ja Raili.

 

Koulaisten velvollisuuksiin siihen aikaan kuului kerätä 120 kasvia, kuivata ne prässissä, tunnistaa ja luetteloida ne  eli varustaa ne lapulla , josta ilmeni suomenkielinen nimi, kasvupaikka ja latinankielinen nimi. Siskoni Marja oneksi hoiti kasvien keräämisen ja kuivattamisen, minulle jäi vain laputtaminen ja ulkoaopettelu. Nehän piti tietenkin osata ulkoa, vieläkin muistan

Tussulago farfara, leskenlehtihän se.

 

 

 

1962 Aino täytti 60 vuotta

 

 

Mukana Hellin, Hilja Toivainen, Pentti, Impi Kauppinen ja tuntematon rouva.

 

 

Viimeisiä kertoja kaikki yhdessä. Aino, Kyllikki, Juha, Hellin Eemeli, Esko, etualalla Kai.

 

Junia, autoja, lentokoneita

 

Pönttövuoren tunneli oli silloin Suomen pisin rautatietunneli. Eskon palsta oli tunnelin  vieressä. Junat kuuluivat

olennaisesti lapsuuden maisemaan.

 

Höyryjuna puksuttaa penkereellä.

Metsolahden pysäkki oli toiminnassa vielä 1970 luvulla.

Lapsuudessani Metsolahteen kuljettiin junalla. Välillä Jyväskylä -Vaajakoski- Lievestuore oli vilkas paikallisliikenne vielä

1960-luvulla.

 

Aluksi liikennettä hoitivat höyryveturien lisäksi ns puumotti, eli moottorijuna, kiskoliikennebussit ns. lättähatut korvasivat 1960-luvulla pitkälti höyryveturit.

Metsolahden pysäkiltä useimmiten käveltiin rautatietä pitkin talolle. Liikenne rautatiellä oli kuitenkin niin vähäistä, ettei siitä vaaraa aiheutunut, varsinkaan kun junien nopeudet eivät olleet nykypäivän luokkaa.

 

Vielä yksi kuva rautatien rakentajista. Vasemmalla Aleksi Matilainen, Henriikan puoliso ja Ainon isä.

Kyllikki kertoi aikoinaan romanttisen tarinan Aleksista. Aleksin äiti olisi ollut kartanon tytär, joka olisi karkoitettu kartanosta suhteestaan venäläiseen laukkuryssään. Täältä olisi lähtöisin Aino mummon ja vielä Hellininkin tumma verenperintö.

Eemeli poseeraa Pentin moottoripyörällä.

Pentti Jämsenillä oli jo Metsolahdessa asuessaan Jawa moottoripyörä. Pentti oli sivutoiminen Kansa yhtiön vakuutusasiamies  ja tarvitsi työssään moottoripyörää. Lapsuuden unohtumattomia kokemuksia oli kun pääsi Pentin moottoripyörän kyytiin bensatankin päälle jäälle ajelulle.

 

Kuvassa bemari jollaisen Pentti sitten hankki.

Penttiä poltteli autokuume ja Eskon veli Paavo Pesonen hankki opetusluvan. Nimismies oli kysynyt  millaiselle sukulaiselle on tarkoitus antaa opetusta. Paavo oli vastannut totuudenmukaisesti: "veljen vaimon siskon mies". Täytyyhän niin lähisukulaiselle opetuslupa antaa oli nimismies sanonut.

 

 

Bemarissa oli vähän huonot renkaat ja matkalla Jyväskylästä Metsolahteen saatettiin joutua paikkaamaan renkaita montakin kertaa. Muuten kyyti kyllä oli hulppeata.

 

Bemari vaihtui aikanaan toiseen saksalaiseen laatutuotteeseen Trabantiin.

 

Tämä talolle johtava ylämäki jouduttiin kyllä usein työntämään Trabanttia.

Eskokin hommasi ensimmäisen autonsa 1960-luvun alkupuolella. Se oli Skoda Octavia Combi.

 

Lentokoneita? Niitä ei näkynyt.

 

 

Tämän kartan avulla pitäisi Metsolahti löytyä.

90-luvun alkupuolella käymässä Aku Jämsen, Hellin Jämsen, Salme, Anne ja Marika.

 

 

Aino mummo kuoli 1964, samoihin aikoihin Esko perheineen muutti Kokkolaan ja näin käynnit Metsolahdessa harvenivat, varsinkin kun Eemelikin alkoi suhtautua vierailijoihin ynseästi, " Mitä työ tänne tulitte" saattoi hän kysyä. lopulta vierailut loppuivat kokonaan ja Eemeli jäi yksin viettämään Kummu Jussin varjoelämää.

Mahtaako joku tietää tarkemmin Kummu Jussista,  siitä kuitenkin puhuttiin kun tarkoitettiin vanhanpojan erakkoelämää.

Eemelikin kuoli 1987, jonka jälkeen siellä käytiin muutama kerta.

Aika rappiolle talo oli mennyt, eikä sieltä ainakaan mitään aarteita löytynyt, jonninjoutavaa romua sitäkin enemmän, kasvimaat olivat hävinneet, marjapensaat villiintyneet, lisääntyneet olivat vain erilaiset kojut ja romukasat.

1994 aloitettiin Jyväskylä-Pieksämäki radan oikaisutyöt ja uusi Pönttövuoren tunneli rakennettiin. Eskon palsta jäi rautatien oikaisun alle. Talo, joka häämöttää kuvassa keskellä säilyi vielä jonkin aikaa rautatien rakentajien tukikohtana, mutta nyttemmin sekin on purettu. Esko sai kaiketi asiallisen korvauksen talosta ja palstasta, mutta lapsuuden maisemat ovat toki lopullisesti hävinneet.

Idea tähän blogiin tuli  Kari Lambergin julkaisemasta " Minun Metsolahteni" kirjasta, jota selaillessa palautui  muistoja Metsolahdesta ja sen asukkaista mieleeni. Kiitos vaan kirjasta Kari.

Teinkin sitten muistisairaudesta kärsivälle isälleni Ifolor Metsolahti-kirjan. Kun kuvat kerran oli valmiiksi kerätty olikin helppo

tehdä blogi, varsinkaan kun blogissa ei tarvitse välittää kirjan rajoituksista. Näköjään blogi vaan paisui paisumistaan, Onneksi sitä ei ole pakko lukea, onkin se tarkoitettu muistitiedoksi lähinnä itselle ja mahdollisesti jälkipolville.